Iisalmen ihmeen kivijalka valettiin jo varhain

Tuntemaamme vireää Iisalmea ei olisi, mikäli viisikymmentä vuotta sitten olisi toimittu toisin. Vuoden 1970 alusta alkaen oli kahden sijaan enää yksi Iisalmi, sillä Iisalmen maalaiskunta ja Iisalmen kaupunki olivat päättäneet lyödä hynttyyt yhteen.

Viimeiset vuodet ovat olleet kuntaliitosten suhteen hiljaisia. Tämän vuoden alusta toteutui vain yksi kuntaliitos, kun Valtimo ja Nurmes yhdistyivät, ja kahtena edellisenä vuonna 2018-2019 ei tapahtunut yhtään kuntaliitosta. Yhteistyötä voidaan syventää myös liitosta tekemättä ja epätietoisuus tulevaisuuden kuntakentän roolista on eittämättä hidastanut liitoshaluja kuntakentällä läpi maan.

Ennen Iisalmen maalaiskunnan ja Iisalmen kaupungin yhdistymistä käytiin luonnollisesti neuvotteluja ja asiaa puitiin maalaiskunnan ja kaupungin kesken, minkä jälkeen asia annettiin Kuopion lääninhallituksen käsiin. Olipa myös naapurikunnilla omia avauksia Ylä-Savon aluejaon suhteen. 1960-luvulla oli puheissa, että itäisiä osia Iisalmen maalaiskunnasta olisi liitetty Sonkajärveen, eteläisiä osia Pielaveteen ja läntisiä Kiuruveteen. Pieniä aloja siirtyikin naapurikuntiin.

Maalaiskuntaa ei kuitenkaan haluttu pilkkoa osiin. Tästä niin maalaiskunnan kuin kaupunginkin edustajat olivat yksimielisiä, ja asia kirjattiin myöhemmin yhdistymissopimukseen. Maalaiskunta ja kaupunki yhdistyivät lopulta varsin sopuisasti. Päätöksestä jätettiin lopulta vain kaksi eriävää mielipidettä Iisalmen maalaiskunnan päättävässä kokouksessa.

Viidenkymmenen vuoden takainen yhdistyminen oli tutkijoidenkin mukaan molemmille osapuolille eduksi. Tehty kuntaliitos osoittaa sen, miten tietyissä tilanteissa kuntaliitos voi olla paikallaan. Myöhemmin maassamme on tehty varmasti onnistuneita ja myös epäonnistuneita liitoksia, sillä toivotut hyödyt eivät ole aina toteutuneet. Viidenkymmenen vuoden takainen liitos on ainakin yksi onnistuneista.

Huomionarvoista yhdistymissopimuksessa on, että siihen on kirjattu meille nykyisillekin päättäjille hyvä muistutus yhdistymisajoilta: “koko alueen väestön kunnallisia palveluita tyydytetään, huomioon ottaen sekä haja-asutusalueen että keskuksen kehittämistarpeet”. Vaikka Iisalmi on kaupunki, eivät kaikki kuntalaiset asu taajama-alueen sisällä.

En usko, että Iisalmi olisi vahva ja hyvämaineinen seutukaupunki, mikäli päättäjät eivät olisi aikoinaan osanneet nähdä kuntaliitosta mahdollisuutena. Emme varmasti puhuisi myöskään Iisalmen ihmeestä. Nyt Iisalmi on tunnustuksen saanut seutukaupunki, joka kisaa monilla mittareilla tämän kategorian kärkisijoista.

Kiittää sopiikin viidenkymmenen vuoden takaisia päättäjiä siitä, että eväät hyvälle kehitykselle alueellamme ovat olemassa. Nähtäväksi jää, millaiseksi alueemme seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana kehittyy.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 5.1.2020.