Kärriteitä pitkin Ylä-Savossa

Syksyssä on se huono puoli, että autoon kertyy runsaasti kilometrejä. Syy kohdallani tälle on halu ammentaa luonnosta mahdollisimman paljon niin fyysisiä kuin henkisiäkin eväitä talven varalle. Luonnon vaikutukset ihmisen mielenterveydelle ovat kiistattomat, eivätkä metsän antimetkaan lähtökohtaisesti myrkyllisiä keholle ole – kunhan ei myrkkysieniä poimi. Marjastus, sienestys ja metsästys antavat paitsi mielelle rauhaa ja parhaassa tapauksessa saa luonnonmukaista evästä säilöttäväksi tai pöytään suoraan laitettavaksi. 

Kun Ylä-Savoa tulee ajettua ristiin rastiin, tulevat alueemme eritasoiset tiet varsin tutuiksi. Viitostie kehittyy vähän kerrassaan ja asfalttia uusitaan, mikä on paitsi saavutettavuuden ja liikenteen sujuvuuden parantamista myös teko päästöjen alentamiseksi. Liikenneviraston kymmenen vuoden takaisen julkaisun (38/2011) mukaan liikenteen vuosipäästöt ovat vilkasliikenteisillä teillä paljon suuremmat kuin tieninfrastruktuurin päästöt. Toisin sanoen vilkasliikenteiset tiet kannattaa rakentaa mahdollisimman hyviksi ja sellaisina myös pitää, sillä tasainen kyyti vähentää polttoaineen kulutusta. Vähäliikenteisillä teillä tilanne on tältä osin kimurantimpi, ja niillä onkin tärkeä löytää järkevä kunnossapitostrategia. Kokonaisuuden kannalta vähemmän liikennöityjen teiden kunnossapito on kuitenkin merkityksellistä, sillä näitä teitä on Suomen maantieverkostosta suuri osa. 

Toki tavoitteet ja keinot päästöjen alentamiseksi ovat vuosien saatossa jalostuneet. Valtioneuvoston fossiilittoman liikenteen työkartta on työn alla, ja sen pitäisi valmistua vuoden 2021 loppuun mennessä. Tiekartassa on tarkoitus esittää keinot, joilla kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöt puolitetaan vuoteen 2030 mennessä ja liikenne muutetaan nollapäästöiseksi viimeistään vuoteen 2045 mennessä. 

Kun liikenteen vuosipäästöt tulevat alenemaan esimerkiksi käyttövoimaratkaisujen myötä, päästöperusteisesti teiden parantamisen kynnys noussee. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö teitä tulisi parantaa ja ylläpitää nykyistä huomattavasti paremmin. 

Vaikka viitostie kehittyy, on vuosina 2004-2017 liikennehankkeisiin Itä-Suomeen jaettu asukasta kohti keskimäärin 826 euroa, kun koko maan keskiarvo samalla ajanjaksolla oli 1 434 euroa. Vaikka luvut eivät ole aivan viime vuodelta, näkyvät liikennehankkeisiin panostukset tienkäyttäjillä nyt ja vielä pitkään tulevaisuudessa. Kun tilastoja tarkastelee tai tienkäyttäjänä tilannetta arvioi, on sanomattakin selvää, että panostukset alueemme tienpitoon ovat riittämättömällä tasolla. 

Luonnossa harrastelevan kannalta alempien teiden kunto ei ole merkityksellisin, eivätkä iskunvaimentimet vielä kohtuuttomasti kulu, vaikka töyssyjä matkojen varrelle sattuukin. Huonokuntoisten ja jopa luokattomien teiden varsilla kuitenkin eletään ja teillä liikkuu merkittävästi alkutuotannon tuotteita jatkojalostettavaksi. 

Ei siis ole alueemme kannalta lainkaan vähäpitoinen asia, että vaadimme teitä ja muita liikenneyhteyksiä pidettäväksi kunnossa. Kuten moni muukin asia meillä päin, edunvalvonta liikenneasioissa vaatii laaja-alaisesti yhteistyötä ja yhtenäistä viestiä välitettäväksi eteenpäin.

Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 6.10.2021.