Liftaten maailman menossa

Olen liftannut elämässäni kahdesti. Ensimmäisellä kerralla kahden tunnin yrittäminen syksyisessä illassa ei tuottanut tulosta, vaan sain tyytyä linja-auton kyytiin. Siitäkin huolimatta olen suhtautunut positiivisesti liftaamiseen ja liftareihin. Tämä on myös kannattanut, sillä toisella kerralla pääsin pohjoisessa pidemmälle kuin olin uskaltanut toivoakaan pääseväni, kiitos ystävällisen pariskunnan. 

Muutaman kerran olen epähuomiossa ohittanut peukalo pystyssä odottavan matkaajan, mutta näinä kertoina olen yleensä kääntynyt takaisin ottaakseni kyytiläisen mukaan. Käännös on poikkeuksetta kannattanut, sillä jokainen matka on tarjonnut mahdollisuuden mielenkiintoiseen kohtaamiseen uuden ihmisen kanssa. Huonoja kokemuksia ei ole kohdalleni sattunut. 

Ajellessani tiistaina Sukevalle hoksasin taas liftarin liian myöhään pysähtyäkseni, mutta käännyin takaisin tarjoamaan kyytiä. Vaikka en voinut edistää matkaa kuin reilun parikymmentä kilometriä, oli sekin hänelle avuksi. Nopeasti kävi nimittäin ilmi, että matkanteko oli ollut viime viikkoina Suomessa hieman hankalaa. Puolitoista kuukautta hän oli asunut tuttaviensa luona Helsingissä, ja muutama viikko sitten oli hänen pankkikorttinsa lakannut toimimasta. Syykin kuoleentumiseen oli selvä, sillä olihan kortti venäläisen pankin myöntämä. Kuten arvata saattaa, oli kortinhaltijakin Venäjältä kotoisin ja sieltä vastikään pois lähtenyt – todennäköisesti pysyvästi. 

Aivovuoto Venäjältä on kiihtymään päin, ja Venäjän on nyt jättänyt tuhansia koulutettuja ihmisiä. Ulkopoliittisen instituutin tutkija Jussi Lassilan mukaan Venäjän muuttuminen autoritäärisemmäksi ja epävakaammaksi on saanut aikaan sen, että väkeä on lähtenyt paljon, ja erityisesti viimeisen parin vuoden aikana lähtijöillä on ollut poliittinen komponentti lähtöpäätöksensä taustalla  (STT 9.3.2022). 

Palataan liftariin. Venäjän propagandasta huolimatta oli hänellä oikea kuva maansa hallinnon toimista, ja hyökkäyssodan alku Ukrainaan oli ollut hänelle viimeinen niitti. Koulutettu nuori ei ollut halunnut jäädä enää maahan, jossa valtio johtajineen toimii häikäilemättömästi ja raukkamaisesti. Nyt hän mietti elämänsä rakentamista mahdollisesti Suomeen, missä oli jo opiskellessaan aikaa viettänyt ja verkostojansa rakentanut, ja jonka yhteiskuntaan hän luottaa. 

Järjestelmiä muutetaan tehokkaimmin sisältä ja on harmillista, ettei tiedostavilla ihmisillä ole tähän autoritäärisessä valtiossa mahdollisuuksia. Siksipä muutosta Venäjällä on hyvin hankala hetkeen nähdä.

Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 1.5.2022.