Liftaten maailman menossa

Olen liftannut elämässäni kahdesti. Ensimmäisellä kerralla kahden tunnin yrittäminen syksyisessä illassa ei tuottanut tulosta, vaan sain tyytyä linja-auton kyytiin. Siitäkin huolimatta olen suhtautunut positiivisesti liftaamiseen ja liftareihin. Tämä on myös kannattanut, sillä toisella kerralla pääsin pohjoisessa pidemmälle kuin olin uskaltanut toivoakaan pääseväni, kiitos ystävällisen pariskunnan. 

Muutaman kerran olen epähuomiossa ohittanut peukalo pystyssä odottavan matkaajan, mutta näinä kertoina olen yleensä kääntynyt takaisin ottaakseni kyytiläisen mukaan. Käännös on poikkeuksetta kannattanut, sillä jokainen matka on tarjonnut mahdollisuuden mielenkiintoiseen kohtaamiseen uuden ihmisen kanssa. Huonoja kokemuksia ei ole kohdalleni sattunut. 

Ajellessani tiistaina Sukevalle hoksasin taas liftarin liian myöhään pysähtyäkseni, mutta käännyin takaisin tarjoamaan kyytiä. Vaikka en voinut edistää matkaa kuin reilun parikymmentä kilometriä, oli sekin hänelle avuksi. Nopeasti kävi nimittäin ilmi, että matkanteko oli ollut viime viikkoina Suomessa hieman hankalaa. Puolitoista kuukautta hän oli asunut tuttaviensa luona Helsingissä, ja muutama viikko sitten oli hänen pankkikorttinsa lakannut toimimasta. Syykin kuoleentumiseen oli selvä, sillä olihan kortti venäläisen pankin myöntämä. Kuten arvata saattaa, oli kortinhaltijakin Venäjältä kotoisin ja sieltä vastikään pois lähtenyt – todennäköisesti pysyvästi. 

Aivovuoto Venäjältä on kiihtymään päin, ja Venäjän on nyt jättänyt tuhansia koulutettuja ihmisiä. Ulkopoliittisen instituutin tutkija Jussi Lassilan mukaan Venäjän muuttuminen autoritäärisemmäksi ja epävakaammaksi on saanut aikaan sen, että väkeä on lähtenyt paljon, ja erityisesti viimeisen parin vuoden aikana lähtijöillä on ollut poliittinen komponentti lähtöpäätöksensä taustalla  (STT 9.3.2022). 

Palataan liftariin. Venäjän propagandasta huolimatta oli hänellä oikea kuva maansa hallinnon toimista, ja hyökkäyssodan alku Ukrainaan oli ollut hänelle viimeinen niitti. Koulutettu nuori ei ollut halunnut jäädä enää maahan, jossa valtio johtajineen toimii häikäilemättömästi ja raukkamaisesti. Nyt hän mietti elämänsä rakentamista mahdollisesti Suomeen, missä oli jo opiskellessaan aikaa viettänyt ja verkostojansa rakentanut, ja jonka yhteiskuntaan hän luottaa. 

Järjestelmiä muutetaan tehokkaimmin sisältä ja on harmillista, ettei tiedostavilla ihmisillä ole tähän autoritäärisessä valtiossa mahdollisuuksia. Siksipä muutosta Venäjällä on hyvin hankala hetkeen nähdä.

Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 1.5.2022.

Verkottuen kohti vuotta 2030

Useissa puheenvuoroissa täällä Ylä-Savossa kuulostellaan, miltä kuntakenttä näyttää ja millainen vuoden 2030 kunta voisi olla. Myös Iisalmen kaupungissa olemme jo vuosia katsoneet vuoteen 2030 ja konkreettisimmin tämä näkyy kaupunkistrategiassamme, joka hyväksyttiin Iisalmen kaupunginvaltuustossa viime vuoden lopulla. 

Tavoitteemme vuodelle 2030 voi tiivistää visioomme. Tämän mukaan Iisalmi on kansainvälisesti tunnettu, helposti saavutettava, rohkeasti kehittyvä ja vetovoimainen kaupunki, joka tarjoaa loistavat asumisen ja yrittämisen olosuhteet sekä toimivat seudulliset palvelut. Iisalmen tavoitteena onkin olla Suomen ihmeellisin kaupunki. 

Jotta visiot ja tavoitteet eivät jää sanahelinäksi, ovat nämä purettu eri toimenpiteiksi, joiden toteutumista luonnollisesti seurataan ja joita tultaneen ennen vuotta 2030 vielä hiomaa pariin otteeseen. Sama pätee väistämättä itse strategiaan. Muuttuuhan maailma ympärillämme arvaamatonta vauhtia ja totta on se, ettei meistä kukaan tiedä, millainen kuntakenttä, maailmasta puhumattakaan, meillä on vajaan kahdeksan vuoden kuluttua. 

Toiminta-ajatuksenamme on huolehtia asukkaiden hyvinvoinnista ja vahvistaa koko seudun kilpailukykyä ja vetovoimaa. 

Useissa puheenvuoroissa peräänkuulutetaan myös kuntien välistä yhteistyötä, josta meillä onneksi täällä on erilaisia hyviä kokemuksia. Toiminta-ajatuksen jäljempi osa velvoittaa meitä yhä edelleen tekemään vahvaa yhteistyötä Ylä-Savossa muiden kuntien kanssa. Jokaisella seutukuntamme kunnalla on omat vahvuutensa, jotka tulee tunnistaa ja tämän myötä kyetä hyödyntämään entistä paremmin. Tämä koskee niin palveluiden järjestämistä kuin vetovoimatekijöiden esiin tuomista, näin pari asiaa mainitakseni. 

Maailma verkottuu keskenään entistä voimallisemmin, eikä tämä jo 1900-luvun taitteessa tunnistettu sosiologinen ilmiö verkostojen merkityksestä modernissa yhteiskunnassa ole kadonnut. Uudet toimintamallit mahdollistavat myös verkostojen entistä paremman hyödyntämisen, mitä teknologian lisääntyminen edesauttaa. Käytännön esimerkkinä aihepiiristä voidaan ottaa etäyhteyksien käyttöönotto koronapandemian alkaessa. 

Kun tunnistamme vahvuutemme ja kykenemme luomaan näiden ympärille entistä toimivampia verkostoja, pystymme niin Iisalmessa kuin Ylä-Savossa kulkemaan määrätietoisesti kohti parempaa 2030-lukua.

Teksti on julkaistu Iisalmi-lehdessä 27.4.2022.

Yhteisen ilmaston äärellä

Tarkoitukseni ei ollut alkujaan kirjoittaa ilmastotoimista, vaan sosiaalisen median ylivallasta ihmismieleen. Olisihan sosiaalisesta mediasta mielenkiintoista kirjoittaa jo siitäkin syystä, miten rajan takana Venäjällä ihmisten ajattelua ohjataan ja sotapropagandaa toteutetaan mm. sulkemalla väestö sosiaalisen median alustojen ulkopuolelle. 

Päädyin kuitenkin pohtimaan yhteistä ilmastoamme, kun palauttelin mieleen erään loppuvuoden seminaarin puheenvuoroja. 

Tein aikoinaan yhteiskuntapolitiikan gradun kaivosteollisuudesta sekä yhteisestä (commons). Yhteiset ovat yksinkertaistaen jotain, minkä jaamme. Modernissa muodossaan 1960-luvulla syntynyt keskustelu yhteisestä nousi tarpeesta käsitellä luonnonvarojen oikeudenmukaisen hallinnan ongelmaa. Alkuun keskustelu liittyi vahvasti luonnonvaroihin, mutta nykyisin keskusteluun yhteisestä liitetään myös aineettomia asioita, kuten tietoa eri muodoissaan. 

Perinteisesti yhteisenä on siis nähty luonnonvarat hengittämäämme ilmaa unohtamatta. Valtamerien kalaparvet ja laidunmaa ovat käytettyjä esimerkkejä yhteisresursseista, joiden kestämätön käyttö johtaa lopulta resurssin ehtymiseen ja tuhoon, ja joiden hallinta on ongelmallista. Seuraukset hallinnan ongelmista näemme jo nyt, kun esimerkiksi kalojen liikakalastus eri alueilla uhkaa kalakantoja ja -lajeja. 

Miksi meristä ja laitumista johdettua keskustelua yhteisestä tulee ylipäätänsä pohtia? 

Syitä on monia, mutta tärkeimmäksi nostan sen, että miltei poikkeuksetta jokainen ilmastonmuutokseen ja sen torjuntaan liittyvä keskustelu, uutinen tai nosto liittyvät aiheeseen ja siihen, miten käytämme ja hallitsemme kestävästi yhteistä maapalloamme ja sen resursseja.  

Helsingin Sanomat uutisoi 8.10.2021 tutkijoiden todenneen, ettei uusiutuvaa energiaa lopulta olekaan ja että ilmastotoimet aiheuttavat sortoa ja päästöjä köyhissä maissa. Tutkijoiden näkemyksen mukaan ilmasto- ja ympäristötoimista on tullut areena, jolla rikkaat maat alistavat globaalia etelää ja rakentavat saastuttavaa tuotantoa. Esimerkkinä tutkijat nostavat sen, kuinka uusiutuvaan energiaan siirtyminen vaatii mm. raaka-aineiden tuottamista fossiilisilla polttoaineilla huonoissa työoloissa Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.  

Toteamaan on helpohko osin yhtyä, kun seuraa kansainvälistä maanmyllerrystä ja keskustelua siitä. Esimerkiksi akkuteknologian tarvitsemista kaivannaisista on tullut kansainvälisen kiinnostuksen kohde, eikä Suomi ole jäänyt osattomaksi keskustelusta ja suunniteltavista toimista. Kuitenkin, kun kaivannaisia aletaan louhia lähellä, on hankkeita helppo vastustaa ja ummistaa silmänsä siltä, että jossain kaivannaiset on revittävä. Päädymmekin pian pohtimaan resurssien jakoa – siis yhteistä. 

Jotta teemme aidosti osamme ilmastoimissa, on meidän hyväksyttävä se tosiasia, että teot tulevat näkymään arjessamme voimallisemmin. Olkoon kyse sitten maan mylläyksestä tai tuulivoimaloiden vilkkuvista lavoista.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 26.3.2022.

Toimiala haltuun

Kiuruvetisen kansanedustaja Hannakaisa Heikkisen (kesk.) esittämät näkemykset (IS 26.1. ja SS 2.2.) siitä, että aluevaltuuston tulee kouluttaa itsensä asiantuntijuuteen alallaan, ovat täysin paikallaan.

Vaikka aluevaltuustojen sarka on laaja, keskittyvät aluevaltuustot sote-asioihin pelastustoimea unohtamatta. Tämä mahdollistaa sen, että toisin kuin vaikkapa kuntapolitiikan saralla tehtävänkentän haltuunotto on jokseenkin mahdollista ja yleispoliitikoinnille jää vähemmän sijaa. Tämäkin osaltaan vahvistaa näkemystä siitä, että asiantuntijuuteen tulisi kouluttautua – ja onhan tähän myös meillä Itä-Suomessa vahvaa osaamistakin Itä-Suomen yliopistossa (UEF).

Ilman vaikuttavia toimenpiteitä sote-uudistus jää lähtökuoppiinsa. Vaikuttavuus on käsite, jolla terveystaloustieteessä tarkoitetaan toimenpiteillä aikaansaatua muutosta ihmisen terveydentilassa, toimintakyvyssä tai hyvinvoinnissa. Kustannusvaikuttavuudella, joka arkikielessä sotkeutuu kustannustehokkuuteen, tarkoitetaan muutoksen suhdetta käytettyihin euroihin. Kustannusvaikuttavuus onkin olennainen mittari, kun tarkastellaan sitä, mitä euroilla on saatu aikaan.

Kustannusvaikuttavuutta voi tarkastella vaikka arkisen esimerkin kautta. Yhteiskunta kustantaa kuulolaitteen jokaiselle sitä tarvitsevalle, kun taas hammaslääkärikäynnillä julkisellakin puolella jokainen puudute ja röntgenkuva verottaa potilaan kukkaroa, vaikka yhteiskunta osansa kuluista maksaakin. Silmälasit puolestaan jäävät kokonaan jokaisen itse maksettavaksi, vaikka ne ovat nyky-yhteiskunnassa heikkonäköiselle välttämättömät. Kaikki edellä mainitut panostukset ihmisen terveyteen, riippumatta maksajasta, tuovat kiistatta terveyshyötyä. Onko esimerkkien kustannusvaikuttavuutta kuitenkaan tarkasteltu vuosien saatossa juurikaan, kun käytänteet ovat muotoutuneet? Kun toimenpiteiden kustannusvaikuttavuutta tarkasteltaisiin aidosti, voitaisiin edellä mainittujen esimerkkien kustannusjakoa joutua muuttamaan.

Kun aluevaltuutetuilla on Heikkisenkin peräänkuuluttama pohjaymmärrys terveydestä ja taloudesta, voidaan Pohjois-Savossa tehdä aidosti vaikuttavia toimenpiteitä niillä vähäisillä euroilla, joita alueellamme on käytössä. Tietoa voi kartuttaa esimerkiksi UEF:in avoimen yliopiston terveystaloustieteen perusopinnoilla verkossa. Mikäli UEF:in taksapolitiikka ei ole merkittävästi muuttunut, maksavat opinnot kokonaisuudessaan noin 300 euroa.

Rohkenen väittää, että on kummempaankin luottamushenkilöiden kouluttamiseen rahaa laitettu ympäri Suomen.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 17.2.2022.

Hoitopolut ovat avainasemassa

Kun tarkastellaan sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaiskustannuksia ja -vaikutuksia yhteiskunnallisesti, on asiakkaan sujuva kulkeminen hoitopolulla avainasemassa. Tämä tarkoittaa mm. uutta ajattelua asiakkaan ohjaamisessa hänen ottaessaan yhteyttä sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Jokainen viive hoitopolulla tarkoittaa mahdollisesti alentunutta työkykyä, sosiaali- ja terveydenhuollon turhaa kuormitusta tai muita välillisiä kustannuksia yhteiskunnalle – inhimillistä kärsimystä ja huolta unohtamatta.  

Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmät tuottavat valtavasti tietoa, mutta valitettavasti tieto ei ole suurelta osin vertailukelpoista johtuen kymmenistä eri järjestelmistä. Tietovaranto onkin saatava standardisoitua yhdenmukaistamalla tietojärjestelmät. Kun tietoa kyetään analysoimaan tehokkaasti, voitaisiin asiakas- ja palveluohjausta kehittää tarkoituksenmukaisesti. Toimintamalleja asiakas- ja palveluohjauksessa kehitetään onneksi hyvinvointialueen valmistelutyössä parasta aikaa.  

Jotta asiakas- ja palveluohjaus toteutuu, tarvitaan vahvaa integraatiota perus- ja erikoistason välillä, mihin nykyinen uudistus tähtääkin. Tulevien hyvinvointialueen päättäjien ja viranhaltijoiden tuleekin pitää huoli siitä, että asiakas- ja palveluohjausta kehitetään tietoa hyödyntämällä ja hoitopolut järjestetään huolella.  

Kyse ei ole pelkästään taloudesta ja taloudellisista vaikutuksista alueellamme, vaan ihmisen parhaasta hänen tarvitessaan hoitoa ja huolenpitoa.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 12.1.2022.

Kaksi kansallista sote-pulmaa

Lääkärit Ojala ja Pöyhönen avasivat aivan aiheellisesti keskustelun (SS 5.12.) siitä, mitä terveydenhuollossa jatkossa hoidetaan, miten ja mihin hintaan. Kirjoitus sai pohtimaan sitä, miten sosiaali- ja terveydenhuollon menoja kyetään hillitsemään Suomessa, kun jokaisella hyvinvointialueella tulee olemaan oma vahva asemansa. Toki valtiovalta tulee asettamaan toimintaan taloudulliset raamit laskentaperusteiden pohjalta. Kuitenkin riski ajautua vähintäänkin kevyen kilpavarustelun tielle on olemassa, mikäli paria pulmaa ei ratkaista. Pienessä maassa alueilla ei yksinkertaisesti ole  varaa kisata keskenään. 

Erityisesti erikoissairaanhoidossa on kaksi perustavanlaatuista ongelmaa, jotka tulisi ratkaista. Nämä ovat vertailun mahdottomuus ja hoitojen kattohinnat tai pikemminkin jäljemmän puuttuminen. 

Toimijoiden vertailun mahdottomuus on selvä pulma. Ongelmana Suomessa on se, että meillä ei ole yhtenäisiä järjestelmiä tuotannon ohjaamiseen, eikä tällaisia voida siis käyttää kannustimena palveluiden toteuttamisessa. Mikäli järjestelmät olisivat yhtenäiset, voitaisiin toimintoja vertailla ja arvioida. 

Terveydenhuolltoon sovellettua taloustieteen kilpailun sääntelyn mekanismia kutsutaan yardstick competition -malliksi. Mallissa taustalle luodaan niin sanottu varjotuottaja, joka on keskimääräinen luonnos alan kaikista tuottajista. Näin monopolituottajina nähtävien sairaaloiden välille mallinnetaan kilpailutilanne. Toimiakseen malli tosin vaatii kansallisen ja yhtenäisen hinnoittelumallin. Ongelma Suomessa onkin se, että hinnoittelumallina käytettyä DRG-järjestelmää (Diagnosis Related Group) ei ole täysin yhtenäistetty.  Kansallinen DRG-hinnoittelu toimiikin useissa maissa kirittäjänä, varjotuottajana, jota kohti eri toimijat pyrkivät. Järjestelmät tulisikin saada pikimmiten kuntoon. 

Lääketieteen kehittyessä toinen ongelma ovat kattohinnat ja niiden asettaminen. Tiivistäen kyse on siitä, mitä yhteiskunta on valmis maksamaan eri hoidoista. Tässä mittarina käytetään usein laatupainotettua elinvuotta, ja arvioidaan sitä, kuinka monta laatupainotettua elinvuotta hoito tuo lisää potilaalle tiettyyn hintaan. Meillä laatupainotetun elinvuoden arvoa ei ole määritetty, kun esimerkiksi Englannissa maksuhalukkuus on asetettu 20 000-50 000 puntaan laatupainotettua elinvuotta kohti. 

Se, mihin maksuhalukkuuden raja-arvo asetetaan, on lopulta poliittinen päätös. Vaikka itse kysymys on monisyinen ja hankalakin, tulisi keskustelu käydä ja kyetä ratkaisemaan tämäkin pulma. 

Edellä mainittuja ongelmia ei voida ratkaista hyvinvointialueilla. Valtiovallan virastoineen tuleekin määrätietoisesti ratkaista nämä ongelmat, ja taloudellisten kannustein ajaa hyvinvointialueet yhtenäisiin järjestelmiin ja käytäntöihin.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 15.12.2021.

Kärriteitä pitkin Ylä-Savossa

Syksyssä on se huono puoli, että autoon kertyy runsaasti kilometrejä. Syy kohdallani tälle on halu ammentaa luonnosta mahdollisimman paljon niin fyysisiä kuin henkisiäkin eväitä talven varalle. Luonnon vaikutukset ihmisen mielenterveydelle ovat kiistattomat, eivätkä metsän antimetkaan lähtökohtaisesti myrkyllisiä keholle ole – kunhan ei myrkkysieniä poimi. Marjastus, sienestys ja metsästys antavat paitsi mielelle rauhaa ja parhaassa tapauksessa saa luonnonmukaista evästä säilöttäväksi tai pöytään suoraan laitettavaksi. 

Kun Ylä-Savoa tulee ajettua ristiin rastiin, tulevat alueemme eritasoiset tiet varsin tutuiksi. Viitostie kehittyy vähän kerrassaan ja asfalttia uusitaan, mikä on paitsi saavutettavuuden ja liikenteen sujuvuuden parantamista myös teko päästöjen alentamiseksi. Liikenneviraston kymmenen vuoden takaisen julkaisun (38/2011) mukaan liikenteen vuosipäästöt ovat vilkasliikenteisillä teillä paljon suuremmat kuin tieninfrastruktuurin päästöt. Toisin sanoen vilkasliikenteiset tiet kannattaa rakentaa mahdollisimman hyviksi ja sellaisina myös pitää, sillä tasainen kyyti vähentää polttoaineen kulutusta. Vähäliikenteisillä teillä tilanne on tältä osin kimurantimpi, ja niillä onkin tärkeä löytää järkevä kunnossapitostrategia. Kokonaisuuden kannalta vähemmän liikennöityjen teiden kunnossapito on kuitenkin merkityksellistä, sillä näitä teitä on Suomen maantieverkostosta suuri osa. 

Toki tavoitteet ja keinot päästöjen alentamiseksi ovat vuosien saatossa jalostuneet. Valtioneuvoston fossiilittoman liikenteen työkartta on työn alla, ja sen pitäisi valmistua vuoden 2021 loppuun mennessä. Tiekartassa on tarkoitus esittää keinot, joilla kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöt puolitetaan vuoteen 2030 mennessä ja liikenne muutetaan nollapäästöiseksi viimeistään vuoteen 2045 mennessä. 

Kun liikenteen vuosipäästöt tulevat alenemaan esimerkiksi käyttövoimaratkaisujen myötä, päästöperusteisesti teiden parantamisen kynnys noussee. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö teitä tulisi parantaa ja ylläpitää nykyistä huomattavasti paremmin. 

Vaikka viitostie kehittyy, on vuosina 2004-2017 liikennehankkeisiin Itä-Suomeen jaettu asukasta kohti keskimäärin 826 euroa, kun koko maan keskiarvo samalla ajanjaksolla oli 1 434 euroa. Vaikka luvut eivät ole aivan viime vuodelta, näkyvät liikennehankkeisiin panostukset tienkäyttäjillä nyt ja vielä pitkään tulevaisuudessa. Kun tilastoja tarkastelee tai tienkäyttäjänä tilannetta arvioi, on sanomattakin selvää, että panostukset alueemme tienpitoon ovat riittämättömällä tasolla. 

Luonnossa harrastelevan kannalta alempien teiden kunto ei ole merkityksellisin, eivätkä iskunvaimentimet vielä kohtuuttomasti kulu, vaikka töyssyjä matkojen varrelle sattuukin. Huonokuntoisten ja jopa luokattomien teiden varsilla kuitenkin eletään ja teillä liikkuu merkittävästi alkutuotannon tuotteita jatkojalostettavaksi. 

Ei siis ole alueemme kannalta lainkaan vähäpitoinen asia, että vaadimme teitä ja muita liikenneyhteyksiä pidettäväksi kunnossa. Kuten moni muukin asia meillä päin, edunvalvonta liikenneasioissa vaatii laaja-alaisesti yhteistyötä ja yhtenäistä viestiä välitettäväksi eteenpäin.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 6.10.2021.

Kyseenalaisia kohtaamisia

Kävi kesällä niin, että eräs iisalmelainen tapasi Helsingissä tuttavansa. Kun puheeksi tulivat kotiseudut, totesi tuttava, että juuri junamatkalla vastapäätänsä istui kaksi poikaa Iisalmesta: todellisia Iisalmen ihmeitä! Kovin olivat tohkeissaan matkalla Helsinkiin, mitä hän kirjan lukemisen lomassa lörpöttelyä kuunteli. Teinien määränpää ei tosin ollut Linnanmäki, vaikka Pasilaan olivatkin jäämässä. Heillä oli nimittäin aivan toisenlaiset huvit mielessä, sillä pilven hinnoista ja ostamisesta he puhuivat. Paluuliputkin heti seuraavaan junaan takaisin Iisalmeen oli ostettu, joten Helsinkiin ei pitkäksi aikaa aiottu jäädä huvittelemaan. 

Pari päivää sitten lenkkeilin Paloisvuoren suunnalla, kun nenääni leijaili imelä tuoksu. Mopopoikahan se siellä oli tupakointia suunnittelemassa. Kun menin juttelemaan ja pohdin ääneen, että kovin on syrjäinen paikka ja kelikin kurja tupakoinnille, sain vastaani hämmennyksen ja vastareaktion, jotka paljastivat kyllä pojan aikeet. Erityisesti huolen minussa herätti se, että ilman väliintuloa hän todennäköisesti olisi kohta jatkanut piikillänsä matkaa mieli turhankin kevyenä. 

Viime vuosina on puhuttu – ja syystäkin – yläsavolaisten nuorten huumeiden käytöstä sekä niiden saatavuudesta. Kouluterveyskyselyn tulokset 8. ja 9. luokkalaisille esimerkiksi Iisalmessa osoittavat, että kahdessa vuodessa (2017-2019) niiden nuorten määrä, jotka kokivat huumeiden hankkimisen kotipaikkakunnalta olevan helppoa, kasvoi 26 prosentista 53 prosenttiin. Siis pari vuotta sitten yli puolet iisalmelaisista 8. ja 9. luokkalaisista koki saavansa halutessaan huumeita helposti, Kiuruvedellä jopa 56 prosenttia. Trendi on kansallinen. Odotan mielenkiinnolla kuluvan vuoden kyselyn tuloksia. 

Toisaalta samanaikaisesti raittiiden nuorten määrä on kasvamaan päin tai ainakin pysyttelee kansallisesti 60 prosentin pinnassa. Jos THL:n tilastoja tarkastelee pidemmältä ajalta, on parinkymmen vuoden aikana alaikäisten humalajuominen vähentynyt, ja kerralla juodaan vähemmän. Valtaosa nuorista käyttäytyykin hyvin ja terveellisesti, mutta kuten monessa muussakin asiassa, juopa hyvin ja huonosti voivien välillä kasvaa. 

Pari vuotta sitten uutisoitiin laajasti huumeongelmista Juhani Ahon koululla.  Tuolloin muistelimme ystävieni kanssa, että 15 vuotta sitten meidän käydessämme samaa koulua ei pilvestä ollut juuri tietoakaan. Toki alkoholia itsetehtynä tai kaupasta ostettuna sai, mutta muut päihteet olivat harvinaisempia. Vaikka noista ajoista ei ole lopulta paljoakaan aikaa, on paljon muuttunut nuorten asenteissa ja tavoissa. 

Vaikka asioita voi harvoin suoraviivaisesti niputtaa yhteen, totean kuitenkin, että vaikkapa poliisipalveluiden keskittyminen ja sosiaalipäivystyksen siirtyminen Ylä-Savosta Kuopioon operoitavaksi vähentävät mahdollisuuksia puuttua asioihin seudullamme ajoissa, ennakoinnista puhumattakaan. Harvoin paikallistuntemuksestakaan haittaa olisi. 

Valitettavasti Iisalmi ja Ylä-Savo eivät ole aikoihin ollut mikään lintukoto, vaan täällä välitetään myös kovia aineita entistä nuoremmille. Kovin mielelläni kirjoittaisin muista ihmeistä, jotka niittävät mainetta ja kunniaa sekä joista voi olla ylpeä. 

Alussa mainituista ihmeistä olen huolissani.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 27.8.2021.

Iisalmi investoi vahvasti tulevaan

Kuluvana vuonna Iisalmi juhlii taivaltaan 130-vuotiaana kaupunkina. Iisalmen kaupunki perustettiin vuonna 1891, jolloin se erotettiin ympäröivästä Iisalmen maalaiskunnasta. Vuoden 1970 alusta alkaen maalaiskunta ja kaupunki sulautuivat takaisin yhdeksi. Tuntemaamme Iisalmea tuskin olisi, mikäli 50 vuotta sitten ei olisi nähty yhdistymisen tuomaa voimaa. Juhlimmekin nyt elinvoimaista ja vireää seutukaupunkia, joka kisaa monin mittarein kategoriansa kärkisijoista. Kiitokset tulokset ansaitsevat monet tahot menneiltä vuosikymmeniltä. 

Juhlavuoden puoleen väliin osuvat myös vuoden 2021 kuntavaalit, minkä myötä on hyvä pohtia hieman pian ohi kiitänyttä valtuustokautta ja sitä, mitä neljän vuoden aikana on tapahtunut. 

Markkinointiin on panostettu. Heti valtuustokauden alussa niin kutsuttu Iisalmi-puolue, eli kaikki poliittiset ryhmittymät, päätti yksissä tuumin, että tällä valtuustokaudella satsataan alueemme markkinointiin. Yhteistyössä alueen yritysten kanssa päätimme panostaa #byiisalmi -markkinoinnin, jolla viestitään Iisalmen ihmeestä ja alueemme mahdollisuuksista. Panostus markkinointiin ja yhteistyö eri yritysten kanssa ovat tuottaneet tulosta, ja Iisalmi onkin saanut positiivista näkyvyyttä eri suunnilla.  

Loppuvuodesta näemme, millaisia uusia tuulia markkinointi saa, kun uudet päättäjät pääsevät linjaamaan sen jatkosta. 

Kuluvan valtuustokauden aikana on myös uskallettu investoida vahvasti. Uutta uimahallia ja koulua nousee, eikä Ylä-Savon SOTE:n omistajakuntien kanssa Iisalmeen rakentuvaa terveyskampustakaan sovi jättää mainitsematta.  Tänä vuonna Iisalmen kaupungin investoinnit ylittävät 25 miljoonaa euroa, jollaista ei ole historiassamme nähty. Vaikka suurinvestointien ajoitus ei ole tarkoituksella ajoitettu juhlavuoteemme, voi tähän liittää hieman symboliikkaa. Iisalmi investoi vahvasti tulevaan ja kuntalaisten hyvinvointiin, ja mikä olisikaan sopivampi ajankohta panostaa tulevaisuuteen, kuin juhlavuosi – vaikkakin enemmän tai vähemmän investointien kasautumisen kautta. 

Vaikka moneen asiaan on panostettu, on kunnallisvero Iisalmessa kyetty pitämään maakuntamme alhaisimmalla tasolla. Samoin viime vuosina on pystytty tekemään ylijäämäisiä tilinpäätöksiä. Kun sama linja säilyy tulevaisuudessakin, pysyy Iisalmi houkuttelevana niin täällä asuville kuin tänne muuttoa pohtivillekin. 

Viimeiseen neljään vuoteen on mahtunut toki paljon muutakin, mutta vielä enemmän on tapahtunut viimeisen 130 vuoden aikana. Toistasataa vuotta historiaa ei valitettavasti mahdu yhteen kolumniin, mutta juhlavuoden tempauksissa ja tapahtumissa saa varmasti hyvän katsauksen menneestä ja kenties myös pilkahduksen tulevasta. 

Tervetuloa siis nauttimaan juhlavuoden tunnelmista! 

* Teksti on julkaistu Iisalmi-lehdessä 28.4.2021.

Sote-uudistus on tehtävä

Kansanedustaja Markku Eestilä kirjoitti (IS 21.2.) kuinka eduskunnan käsittelyssä oleva sote-uudistus vuosituhannen suurin keskittämishanke. Olen aiheesta vahvasti eri mieltä.

On hyvä muistutella mieleen kuntaministeri Virkkusen (kok.) 2.9.2011 julkaisemat onneksi toteutumattoman kuntauudistuksen tavoitteet, joissa kuntien määrä oli tarkoitus vähentää silloisesta 336:sta jopa alle sataan. Jos tämä ei ollut suurta keskittämistä ja puhetta sellaisesta, niin mikä sitten? Toteutuessaan Virkkusen ajama uudistus olisi lahdannut kuntia ja keskittänyt totisesti valtaa ja palveluita.

Ei sote-uudistus nytkään täydellinen ole, mutta se on ehdottomasti välttämätön askel oikeaan suuntaan. Tärkeimpänä uudistuksessa onkin perus- ja erikoistason integraatio, joka on aivan välttämätön saada mallilleen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen vaatii tulevaisuudessakin rahaa, jotta palvelut pyörivät. Jos uudistusta ei nyt tehtäisi, tulisi vuosi vuodelta yhä enemmän voimavaroja kohdentaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen. Tämän järjestämiseksi verotustakin saataisin rukata kunnissa aika lailla. Uudistuksen toteutuessa pääsemme edes hieman vähemmällä.

Toteutuessaan uudistus karsii himmeleitä, varmistaa palvelut myös tulevaisuudessa ja tuo hallintohimmeleiden tilalle kansanvallan.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 23.2.2021.