Kukaan ei ole korvaamaton

Kuntavaalit olivat savotta ja vaalien jälkeiseen aikaan moni vaikuttaja laskeutui rauhoittuen. Oli pääsiäistä ja aikaa lähimmäisten kanssa odoteltavana. Näin tein minäkin, joskin hiljainen viikko alkoi ihmetyksellä. Porina alkoi, kuten olemme saaneet Iisalmen Sanomista lukea.

Huomasin kuukausi sitten, kuinka Savon Voima Oyj:n hallituksen jäseniksi valittiin edelleen, painoarvo sanalla edelleen, Ylä-Savosta Markku Eestilä (kok.) ja Ossi Martikainen (kesk.). Eestilä on istunut hallituksessa vuodesta 1999 saakka ja Martikainenkin samojen pöytien ympärillä vuodesta 2008, kun mukaan lasketaan konsernihimmelin Savon Energiaholding Oy, minkä tytäryhtiö Savon Voima Oyj on.

Savon Voima Oyj on toimialueensa 20 kunnan omistuksessa olevan Savon Energiaholding Oy:n täysin omistama julkinen osakeyhtiö. Päätöksenteko on siis kuntien käsissä. Vai onko tilanne täysin näin?

Hyvän julkishallinnon perusperiaatteisiin kuuluvat riittävä henkilökierto ja avoimuus. Jos yhtiö on kuntien omistama, tulee kunnilla olla aito mahdollisuus vaikuttaa vaikkapa hallituksen jäseniin ja täten yhtiön toimintaan. Nyt hallituksen jäsenten nimeämiset ovat holdingyhtiöllä, joka valmistelee henkilövalinnat vuosikokoukselle. Näinhän se homma osakeyhtiössä toimii. Korjatkaa toki, jos olen ymmärtänyt väärin. Olen kuullut vuosien mittaan niin piirijohtajien kuin kaupunginviskaalienkin suusta, kuinka henkilökiertoa tulisi puljuun saada. Kuitenkin muurit on rakennettu korkeiksi Savon Voiman himmelihallintoon, eivätkä kuntien edustajat ole saaneet ääntänsä kuuluviin.

Omistajakunnat saavat kyllä olla tyytyväisiä Savon Voimaa Oy:n toimintaan, tekeehän se vahvaa tulosta pohjoissavolaisille sähköä ja energiaa myymällä. Osinkoa jaetaan omistajakunnille.

Kuntavaaleissa äänestysprosentti, kuten keskustan kannatuskin, oli huolestuttavan alhainen. Ilman avointa ja hyvää hallintoa äänestysinto jatkaa laskuaan. Nykypäivän kansalaiset vaativat, että toiminta tasolla kuin tasolla kestää päivän valon. Luonnollisesti osakeyhtiölaki asettaa omat rajoitteensa avoimuuteen, mutta se ei ole este luottamuksen rakentamiselle. Eivät tuolileikit ketään kiinnosta. Tai pikemminkin: saisivat kyllä kiinnostaa!

Rohkenen kysyä, onko lähes kahdenkymmenen vuoden hallituspesti kunnallisessa osakeyhtiössä 2000-luvulla mistään kotoisin? Tunnustan, ettei poliitikkojen hetken mielijohteesta tule täysin myllertää jo huoltovarmuudenkin kannalta merkittävän yhtiön hallintoa. Kuitenkin yhtiö, joka maksaa viidelle hallituksen jäsenelleen vuoden 2016 vuosikatsauksen mukaan palkkioita yhteensä 118 000 euroa, on varmasti mukava paikka vaikuttaa.

Kukaan ei ole päätöksenteossa korvaamaton. Ja jos jostain on tehty korvaamaton, on toiminnan johtaminen ja valvonta laiminlyöty täysin. Tällöin muureja on räjäytettävä. Sytytyslangan pitäisi olla omistajakunnilla, jos olen oikeilla jäljillä.

Päätöksenteon tulee myös olla avointa ja herättää luottamusta. Vain tällöin voimme nostaa kuntalaisten uskoa päätöksentekoon tasolla kuin tasolla ja yhtiöissä kuin yhtiöissä.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 15.5.2017.

YSAO osaksi SAKKYa?

Osallistuin keskiviikkona 14.12. Ylä-Saon ammattiopiston (YSAO) yhtymävaltuuston kokoukseen. Kokousta aloitellessa havaittiin, ettemme ole lain mukaan päätösvaltaisia. Onneksi lopulta, kun luottamushenkilöitä soiteltiin pitkin seutukuntia, saatiin kokous päätösvaltaiseksi ja asiat rimaa hipoen päätettyä. Suuri kiitos läsnäolleille.

Valtuustotasolla kuvattu farssi on harvinaista, eikä tiettävästi vastaavaa ole koskaan tapahtunut YSAO:n historiassa. Eivätkö poissaolleet luottamushenkilöt näe yläsavolaisen koulutuksen merkitystä, jos varahenkilön osallistumista ei varmisteta, kun itse ei päästä paikalle? On totta, että kokousten pitäminen kesken päivän on monelle arjen ja työn yhdistämisen kannalta ongelmallista. Useat kuntapäättäjät ovat vieläpä varsin monessa mukana. Tämä ei kuitenkaan koko farssia voi selittää. Hävetkää!

Jos en itse uskoisi yläsavolaiseen koulutukseen ja YSAO:n vahvaan tekemiseen, tulkitsisin luottamushenkilöiden laiskuuden suoraan, että YSAO joutaa osaksi Savon ammatti- ja aikuisopistoa (SAKKY). Jos on valittu luottamushenkilöksi, voisi hänen olettaa olevan kiinnostunut yhteisistä asioista.

Jos paikalle ei itse pääse, on syytä kutsua varahenkilö paikalle ja tämä käy. Jos kumpikaan ei pääse, on sekin hyväksyttävää, kun siitä vain ilmoittaa toimielimeen hyvissä ajoin. Jos estyneitä on paljon, voidaan kokouksen ajankohtaakin siirtää, enkä tässä näe mitään ongelmaa.

Taasen sitä, ettei pidetä yhdessä huolta siitä, että kokous on päätösvaltainen, en voi millään hyväksyä.

Vaikka maakunta- ja sote-uudistus myllää julkishallintoa, jää toisen asteen koulutuksen järjestäminen (koti) kuntiin. Luulisi YSAO:n kehittämisen siis kiinnostavan kuntapäättäjiä Ylä-Savossa.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 18.12.2016.

Peili kertoo totuuden

Ylä-Savon väestönkehitys kuin Iisalmenkin, on ollut tasaista alamäkeä viime vuodet. Eikä suunta ole maassamme poikkeus. Vaikka väkeä ei elä mahdottomasti Savon perukoilla, on meillä hyvä edustus Arkadianmäellä. Iisalmesta yksin on kaksi kansanedustajaa ja Ylä-Savosta kaikkiaan viisi. Edustajia on meiltä suurin piirtein 1/11 000 henkeä kohden, kun laskennallisesti maassamme luku on 1/27 500. Hallituspuolueiden edustajia meillä on neljä. Asioitamme voisi olettaa siis ajettavan huolella.

Miten asioitamme sitten toimitetaan? En voi olla yhtymättä kaupunkineuvos Harjun huoleen (IS 30.11.) siitä, kuinka etujamme valvotaan ja mitä täällä tapahtuu. On hyvääkin tehty ja tehdään yhä, mutta useat seikat saavat tilanteen näyttämään siltä, että tulevaisuutemme valuu sormiemme välistä hakeläjään. Mitä on tehty viimeiset kolme ja puoli vuotta, kun savu ei vielä nouse vielä Soinlahden biopiipuista? Toki liikennerajoituksistakin saa pitää meteliä, mutta ei tämä työpaikkoja alueellemme tuo, saati tulevaisuususkoa vala.

Eivät yläsavolaiset – kansa yleensäkään – leipää ja sirkushuveja tarvitse, vaan tekoja ja ajatuksen siitä paremmasta huomisesta. Jos tulevaisuus ei ole kirkkaana mielissämme, jatkuu väestökehityksemme samaan malliin. Tällöin jo kulunut fraasi, viimeinen sammuttaa valon, käy toteen. Vai olisiko sama sitten tuikata (käräjä)talokin tuleen? Valaisisiko roihu edes hetken tietä tulevaisuuteen ennen sammumistaan?

Edunvalvonta muuttuu alati ja on vyyhti niin kabinettivaikuttamista kuin julkista agitointia. Kaikkea me siis emme näe ja tämä kuuluu pelin henkeen. Kuitenkin epäilykset heräävät, mikäli mitään ei kuulu tai asioihin herätään ihmetellen. Valitettavan hyvin muistan, kuinka Iisalmen johto ihmetteli, kun lehdestä lukivat VR:n aikeista vähentää junavuoroja. Kyllä tämänkaltaisista asioista olisi pitänyt olla vähintäänkin ilmavainua, jos ei tuoretta jälkeä nuuhkittavana. Helsingissä olisikin pitänyt ravata etupainotteisesti.

”Kansanedustajasuhdettamme” tarkastellen voisi olettaa, että tulevaisuutemme on turvattu. Parhaimmillaan suhde säilyykin samana, kävi ”väenpaljoudellemme” mitä hyvänsä. Nykytaso voidaan säilyttää tai positiivinen vire saavuttaa, mikäli ihmiset uskovat alueemme tulevaisuuteen ja siitä kerrotaan muille. Edunvalvonnan tulee tukea tätä. Tuskin yläsavolaisten määrä kuitenkaan räjähtää käsiin.

Lopulta syitä täältä lähtemiseen löytyy tasan kaksi: luonnollinen poistuma eli kuolema sekä poismuutto. Kumpaankin voidaan osin vaikuttaa, jäljempään merkittävämmin. Tärkeä olisikin miettiä sitä, miksi tänne ei jäädä. Syitä tähän on turha hakea muualta: peilistä sen näemme – jokainen.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 2.12.2016.