Vihrein valinta

Viikko sitten vietimme suomalaisten ylikulutuspäivää. Ylikulutuspäivä tarkoittaa sitä, jolloin laskennallisesti olemme käyttäneet osuutemme maapallon uusiutuvista luonnonvaroista. Jos kaikki ihmiset eläisivät suomalaisten tavoin, tarvitsisimme 3,6 maapalloa kattamaan kestävästi luonnonvarojen tarve. Elämme kiistatta yli varojen monessakin mielessä.

Vajaa kuukausi sitten alkoi taasen aamujuna, joka mahdollistaa etelässä asioinnin yhden päivän aikana, jyskyttämään Iisalmesta Helsinkiin ja takaisin. Tai Kajaanistahan se lähtee, mutta meille yläsavolaisille Iisalmi lienee pysäkkinä läheisempi. Elinkeinoelämän edustajille ja muille toimijoille tärkeä junavuoro aamusella Helsinkiin aloitti liikennöinnin muutaman vuoden tauon jälkeen 27.3.2018. Tuolloin myös Iisalmen kaupunki tempaisi ja kannusti väkeä hyppäämään raiteille heti aamutuimaan. Nyt kun paljon puhuttu aamuvuoro – ja paluuvuoro illalla – meillä on, kannattaa sitä aktiivisesti käyttää. Onkin hyvä muistaa, että myös VR tuo illaksi kotiin.

Määräraha junayhteydelle on neljäksi vuodeksi, mutta sopimus aamuvuorosta on vuoden 2019 loppuun saakka. Puolitoista vuotta saamme siis näyttää, että junayhteys on meille tarpeen ja sitä myös käytetään. Ja eiköhän sitä käytetä, jos Iisalmen Sanomien galluppiin on uskominen – ja miksei olisi! 354 vastaajaa 531:stä, eli 67 % vastanneista, oli vielä eilen sitä mieltä, että hyppää varmasti junan kyytiin. Kun kaikki vastaajat hyppäävät raiteille muutaman kerran heti aamusta ja houkuttelevat aina hyvän porukan mukaan, niin eiköhän yhteys todista tärkeytensä asiasta päättäville tahoille.

Liikenteellä pitää olla volyymiä eli matka silloin tällöin ei yhteyttä ylläpidä. Junayhteyttä tulisikin meidän käyttää mahdollisimman aktiivisesti. Jos pakko ei ole olla Helsingissä aamupäivällä, niin onhan se ensimmäinen yhteys kieltämättä aikainen. Aamu-uninen saattaa hieraista useamman kerran silmiään matkalla asemalle ja vielä junassakin haukotuttaa, vaikka kahvin olisi saanutkin eteensä. Mikäli kuitenkin jaksaa hypätä aikaisempaan vuoroon, niin eiköhän sitä Helsingissä tai muualla etelässä tekemistä pariksi tunniksi aamupäivän vaihtuessa päiväksi keksi?

VR on kehittänyt toimintaansa monella tavalla. Lipunmyyntiuudistus aiheutti porua aikoinaan, mutta siitäkin on taidettu päästä yli. VR on antanut myös ympäristölupauksia, jotka ohjaavat sen toimintaa ja tavoitteita vuodelle 2030 saakka. Juna on jo nyt kulkupelinä kiistatta vihrein valinta, mutta jatkossa se tulee olemaan mukaan entistä vihreämpi.

Jokaisen meidän ylikuluttaessa luonnonvaroja arjessamme, on junassa matkaaminen varsin hyvä tapa vähentää omaa hiilijalanjälkeänsä matkustamisen osalta. Varsinkin jos vaihtoehtona on ajaminen tai lentäminen. Junalla pääsee kaiken lisäksi näppärästi keskustasta keskustaan ilman turhia katkoksia matkaan.

Viisituntisen Ylä-Savosta voi siten käyttää rauhassa mielensä mukaan.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 18.4.2018.

Ajattele positiivisesti!

Johan loppuviikosta alkoi äläkkä, kun Pasi Peiponen kirjoitti Ylen blogiin tekstin (Yle 7.9.) pienempien kaupunkien ja pitäjien olemassaolosta. On totta, ettei kaikkia kolkkia Suomessa jokainen voi tuntea, mutta Iisalmen – ja laajemmin Ylä-Savon – niputtaminen kategorisesti kuolevaan luokkaan on jo sangen outoa.

Eipä ollut Peiponen viitsinyt paljoa tonkia, mitä Ylä-Savossa on. Kirjoituksessa koko seutukuntamme tai pikemminkin Itä- ja Pohjois-Suomi näyttäytyivät hänelle synkän surkeina seutuina, todellisina nälkämaina, joista kaikuu vain muisto menneestä elämästä. Saahan Itä- ja Pohjois-Suomen näyttämään surkealta, jos jättää positiivisuudet mainitsematta, mutta samoin on kaikkien muidenkin maamme kolkkien kohdalla Helsinkiä myöten. Kaikilla alueilla on vahvuutensa ja heikkoutensa, ja minä uskon, että positiivisuuden kautta pääsemme yhdessä pisimmälle.

Tonkimisesta puheen ollen, ei tarvitse kovin suuresti kaivautua internetin syövereihin, kun voi huomata, että esimerkiksi myös Ylen monitoreinaan käyttämät kaiuttimet tehdään Iisalmessa. Myös musiikkialan ammattilaiset käyttävät Genelecejä, jotka tunnetaan laadustaan ympäri maapallon. Vaikka metsissämme mönkii myös muita kuin Ponssen koneita, ovat nämä metsäneläjät levinneet sangen laajasti Suomen metsiin Vieremällä synnyttyään. Itse olen nähnyt eteläisimmän Ponssen mönkivän kannokoissa aivan eteläisimmässä Suomessa, ja ovatpa nämä levinneet aina Amerikkaan saakka. Nämä seikat me täällä tiedämme, mutta näköjään näitä ei voi koskaan liikaa mainostaa.

Vaikka alueemme on tunnettu vientiyrityksistä, osataan täällä muutakin. Sonkajärvellä muun muassa kannetaan eukkoa ja siellä myös soi kesäisin. Kiuruveden Vihreille niityille kokoontuu vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä. Kiuruvesi kuntana on myös saanut valtakunnallista tunnustusta hankinnoistaan ja lähiruoan suosimisesta.

Kuten totesin, löytyy kaikkialta heikkoutensa. Ylä-Savo ei esimerkiksi ole sijainniltaan optimaalisessa paikassa. Alueemme väestönkehitys näyttää myös miinusta. Valtuustoseminaarissamme lauantaina vieraillut aluetutkija Timo Aro tuumasi kuitenkin, että alueen vahvuuksilla voidaan kompensoida heikkouksia. Vaikka alueellamme on kehitettävää, jää viivan alle vahvuuksia ja ennen kaikkea positiivisia asioita merkittävästi enemmän. Heikkouksien kehittämiseksi ja vahvuuksien säilyttämiseksi on tietenkin myös tehtävä jatkuvasti aktiivista työtä.

Näyttää kuitenkin siltä, etteivät positiiviset seikat kotiseudustamme ole levinneet vielä tarpeeksi laajalle. Meidän tulee näköjään pitää vielä kovempaa ääntä itsestämme ja kertoa, että olemme olemassa ja täällä passaa käydä.

Eihän Iisalmea voi markkinoida ilman mainintaa Olvista. Entinen Olvin tunnuslause kehottaa: ajattele positiivisesti! Positiivisesti ajattelemalla pystymme kertomaan kiinnostavaa tarinaa alueestamme ja saada myös muut huomaaman sen kaiken hyvän, mitä meillä täällä on.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 11.9.2017.

Peili kertoo totuuden

Ylä-Savon väestönkehitys kuin Iisalmenkin, on ollut tasaista alamäkeä viime vuodet. Eikä suunta ole maassamme poikkeus. Vaikka väkeä ei elä mahdottomasti Savon perukoilla, on meillä hyvä edustus Arkadianmäellä. Iisalmesta yksin on kaksi kansanedustajaa ja Ylä-Savosta kaikkiaan viisi. Edustajia on meiltä suurin piirtein 1/11 000 henkeä kohden, kun laskennallisesti maassamme luku on 1/27 500. Hallituspuolueiden edustajia meillä on neljä. Asioitamme voisi olettaa siis ajettavan huolella.

Miten asioitamme sitten toimitetaan? En voi olla yhtymättä kaupunkineuvos Harjun huoleen (IS 30.11.) siitä, kuinka etujamme valvotaan ja mitä täällä tapahtuu. On hyvääkin tehty ja tehdään yhä, mutta useat seikat saavat tilanteen näyttämään siltä, että tulevaisuutemme valuu sormiemme välistä hakeläjään. Mitä on tehty viimeiset kolme ja puoli vuotta, kun savu ei vielä nouse vielä Soinlahden biopiipuista? Toki liikennerajoituksistakin saa pitää meteliä, mutta ei tämä työpaikkoja alueellemme tuo, saati tulevaisuususkoa vala.

Eivät yläsavolaiset – kansa yleensäkään – leipää ja sirkushuveja tarvitse, vaan tekoja ja ajatuksen siitä paremmasta huomisesta. Jos tulevaisuus ei ole kirkkaana mielissämme, jatkuu väestökehityksemme samaan malliin. Tällöin jo kulunut fraasi, viimeinen sammuttaa valon, käy toteen. Vai olisiko sama sitten tuikata (käräjä)talokin tuleen? Valaisisiko roihu edes hetken tietä tulevaisuuteen ennen sammumistaan?

Edunvalvonta muuttuu alati ja on vyyhti niin kabinettivaikuttamista kuin julkista agitointia. Kaikkea me siis emme näe ja tämä kuuluu pelin henkeen. Kuitenkin epäilykset heräävät, mikäli mitään ei kuulu tai asioihin herätään ihmetellen. Valitettavan hyvin muistan, kuinka Iisalmen johto ihmetteli, kun lehdestä lukivat VR:n aikeista vähentää junavuoroja. Kyllä tämänkaltaisista asioista olisi pitänyt olla vähintäänkin ilmavainua, jos ei tuoretta jälkeä nuuhkittavana. Helsingissä olisikin pitänyt ravata etupainotteisesti.

”Kansanedustajasuhdettamme” tarkastellen voisi olettaa, että tulevaisuutemme on turvattu. Parhaimmillaan suhde säilyykin samana, kävi ”väenpaljoudellemme” mitä hyvänsä. Nykytaso voidaan säilyttää tai positiivinen vire saavuttaa, mikäli ihmiset uskovat alueemme tulevaisuuteen ja siitä kerrotaan muille. Edunvalvonnan tulee tukea tätä. Tuskin yläsavolaisten määrä kuitenkaan räjähtää käsiin.

Lopulta syitä täältä lähtemiseen löytyy tasan kaksi: luonnollinen poistuma eli kuolema sekä poismuutto. Kumpaankin voidaan osin vaikuttaa, jäljempään merkittävämmin. Tärkeä olisikin miettiä sitä, miksi tänne ei jäädä. Syitä tähän on turha hakea muualta: peilistä sen näemme – jokainen.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 2.12.2016.

Yöt ja päivät kaupoilla

Vuoden alusta kauppojen aukioloaikojen sääntely loppui. Kaupat avaavat ovensa maksaville asiakkaillensa aiemmin, tai sitten ne suljetaan myöhemmin. Iisalmessakin osa kaupoista tarttui tähän mahdollisuuteen. Prisma näyttää olevan tänäänkin auki yhteentoista, mutta Citymarket tuttuun ja turvalliseen tapaan yhdeksään. Miten mahtaa käydä kauppa Parkatilla yhdeksän jälkeen, pitäisiköhän minunkin käydä katsomassa?

Vuoden alussa Iisalmen Sanomissa oli artikkeli siitä, kuinka aukiolon laajennettua Prismassa voi asioida mukavasti vaikka iltavuoron jälkeen, tai jahtimakkarat voi noutaa iltasella aamun erästelyä silmällä pitäen. Esitetyt esimerkit ovat totta, enkä kiellä, etteikö ole mukavaa ja helppoa asioida ja ravata suuressa kaupassa silloin kun itselle parhaiten sopii.

Toisaalta, muistan useita kertoja, kun eräretkelle lähtiessämme olemme koukanneet läheisen huoltoaseman kautta ja napanneet sieltä eväät ja muut tarpeet mukaan. Joskus kananmunien huvetessa iltaleivonnoissa on suunta ollut siihen pieneen kauppaan, joka on ollut vielä auki. Näiden pienten kauppojen myynti on ollut alkuvuoden selvässä laskussa.

Sitä sopii pohtia, mitkä ovatkaan todelliset kustannukset laajentuneille aukioloajoille ja ketkä ne lopulta maksavat? Nykyisessä taloustilanteessa eivät ostosmäärät kasva, eikä evästä uppoa vatsaan sen enempää kuin ennenkään. Usko ostosmäärien kasvuun oli kuitenkin yksi syy vapautettaessa aukioloaikoja.

Jo nyt kilpailu Suomen vähittäistavarakaupassa on niukkaa, varsinkin kun Kesko osti Siwat ja Valintatalot. Lamput ja pakastearkut sammunevat tätä menoa kioskeilta ja huoltamoilta. Väite, että aukioloaikojen vapautuminen on pienten kuolema ja suurten voitto, pitää valitettavasti paikkansa.  Ei kannata muutaman vuoden päästä itkeä, jos huoltamoiden ja pikkukauppojen tarjonta on nykyistäkin rajoittuneempi ja ostoksia kannattaa tehdä vain siinä liikkeessä, mistä saa bonuksia tai plussaa. Tai oikeastaan siinä, joka on jäljellä.

Vaikka kaupan alan oligopoli on ongelma, suurempi huoli minulla on alan työntekijöistä perheineen. On muistettava, että jonkun sitä on kassan takana istuttava, kun ostoskoria täytetään iltamyöhään. Kaupan ala on aina ollut naisvaltainen matalapalkka-ala, jolla työn ja perheen yhteensovittaminen on vaatinut uhrauksia. Entä jos molemmat vanhemmat työskentelevät kaupan alalla, joka sykkii pian 24/7? Pannaanko päivähoitotäditkin pian yötöihin? Ja ennen kaikkea, mitä tämä rytmi tekee lapselle?

En kannata poukkoilevaa politiikkaa ja aukioloaikojen sääntelyn palauttamista. Valinnoilla voi kuitenkin vaikuttaa. Jos kassa ei kilise yhdeksän jälkeen, sulkeutunevat ovet jatkossa aiemmin.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 18.3.2016.