Jatkuvan oppimisen juoni

Kirjoitin keväällä kolumnin siitä, kuinka meidän tulee kyetä tunnistamaan ja hyödyntämään entistä enemmän verkostoja ympärillämme, kun teemme yläsavolaista yhteistyötä. Maailma tiivistyy verkostojen myötä entistä enemmän, eikä Ylä-Savo ole tässä poikkeus. 

Yksi nykyaikamme keskeinen sosiologi Manuel Castells luonnosteli jo vuosituhannen taitteessa, kuinka yhteiskuntia voidaan luonnehtia verkostoyhteiskunniksi, joissa osaamiseen nojaaminen on keskiössä. Vuosien kuluessa ilmiö ei ole kadonnut minnekään, vaan pikemminkin voimistunut entisestään. Ei turhaan puhuta niin organisaatioiden kuin yksittäisten työntekijöiden osaamisen kehittämisestä kuin jatkuvasta oppimisestakin. 

Jotta organisaatiot kykenevät kehittymään sekä verkottumaan mahdollisimman tehokkaasti ja näin edistämään yhteistyötä, on yksittäisten työntekijöidenkin oltava ajan tasalla tiedoiltaan ja taidoiltaan. Erityisesti tämä korostuu tietotekniikan ja teknologian parissa, jotka etenevät kehityksessään hurjaa vauhtia. Ei ole sattumaa, että osaajista on meillä Ylä-Savossakin pulaa ja heistä käydään jatkuvasti kilpailua. Mikään toimiala voi myöskään kehittyä, mikäli osaamisen kehittämistä ei tunnisteta ja siihen kannusteta. 

Valtioneuvosto julkaisi loppuvuodesta 2020 jatkuvan oppimisen parlamentaarisen uudistuksen linjaukset, joiden tavoitteena on jatkuvan oppimisen järjestelmän uudistaminen vastaamaan tulevaisuuden tarpeita. Asiakirja toimenpiteineen on tarpeen ja on hyvä, että valtiovalta on ottanut asiakseen edistää jatkuvaa oppimista. Kuitenkin itsensä kehittäminen lähtee ihmisestä itsestään ja erityisesti siitä, että hänellä on mahdollisuudet ja kannusteet kehittää osaamistaan, olkoon hän sitten työn piirissä tai sen ulkopuolella. 

Kuten valtioneuvoston julkaisun saatesanoissa todetaan, on jatkuva oppiminen paras turva työn, teknologian ja maailman muutoksessa. Toteama pätee niin organisaatioihin kuin yksittäisiin ihmisiinkin. 

Rohkenen väittää, että ne organisaatiot, jotka ovat tunnistaneet jatkuvan oppimisen juonen, ovat menestyneet ja tulevat menestymään myös jatkossa. Samoin nämä organisaatiot kykenevät parhaiten yhteistyöhön verkottuvassa maailmassa ja näinkin luomaan hyvää ympärilleen.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 18.8.2022.

Verkottuen kohti vuotta 2030

Useissa puheenvuoroissa täällä Ylä-Savossa kuulostellaan, miltä kuntakenttä näyttää ja millainen vuoden 2030 kunta voisi olla. Myös Iisalmen kaupungissa olemme jo vuosia katsoneet vuoteen 2030 ja konkreettisimmin tämä näkyy kaupunkistrategiassamme, joka hyväksyttiin Iisalmen kaupunginvaltuustossa viime vuoden lopulla. 

Tavoitteemme vuodelle 2030 voi tiivistää visioomme. Tämän mukaan Iisalmi on kansainvälisesti tunnettu, helposti saavutettava, rohkeasti kehittyvä ja vetovoimainen kaupunki, joka tarjoaa loistavat asumisen ja yrittämisen olosuhteet sekä toimivat seudulliset palvelut. Iisalmen tavoitteena onkin olla Suomen ihmeellisin kaupunki. 

Jotta visiot ja tavoitteet eivät jää sanahelinäksi, ovat nämä purettu eri toimenpiteiksi, joiden toteutumista luonnollisesti seurataan ja joita tultaneen ennen vuotta 2030 vielä hiomaa pariin otteeseen. Sama pätee väistämättä itse strategiaan. Muuttuuhan maailma ympärillämme arvaamatonta vauhtia ja totta on se, ettei meistä kukaan tiedä, millainen kuntakenttä, maailmasta puhumattakaan, meillä on vajaan kahdeksan vuoden kuluttua. 

Toiminta-ajatuksenamme on huolehtia asukkaiden hyvinvoinnista ja vahvistaa koko seudun kilpailukykyä ja vetovoimaa. 

Useissa puheenvuoroissa peräänkuulutetaan myös kuntien välistä yhteistyötä, josta meillä onneksi täällä on erilaisia hyviä kokemuksia. Toiminta-ajatuksen jäljempi osa velvoittaa meitä yhä edelleen tekemään vahvaa yhteistyötä Ylä-Savossa muiden kuntien kanssa. Jokaisella seutukuntamme kunnalla on omat vahvuutensa, jotka tulee tunnistaa ja tämän myötä kyetä hyödyntämään entistä paremmin. Tämä koskee niin palveluiden järjestämistä kuin vetovoimatekijöiden esiin tuomista, näin pari asiaa mainitakseni. 

Maailma verkottuu keskenään entistä voimallisemmin, eikä tämä jo 1900-luvun taitteessa tunnistettu sosiologinen ilmiö verkostojen merkityksestä modernissa yhteiskunnassa ole kadonnut. Uudet toimintamallit mahdollistavat myös verkostojen entistä paremman hyödyntämisen, mitä teknologian lisääntyminen edesauttaa. Käytännön esimerkkinä aihepiiristä voidaan ottaa etäyhteyksien käyttöönotto koronapandemian alkaessa. 

Kun tunnistamme vahvuutemme ja kykenemme luomaan näiden ympärille entistä toimivampia verkostoja, pystymme niin Iisalmessa kuin Ylä-Savossa kulkemaan määrätietoisesti kohti parempaa 2030-lukua.

* Teksti on julkaistu Iisalmi-lehdessä 27.4.2022.

Kyseenalaisia kohtaamisia

Kävi kesällä niin, että eräs iisalmelainen tapasi Helsingissä tuttavansa. Kun puheeksi tulivat kotiseudut, totesi tuttava, että juuri junamatkalla vastapäätänsä istui kaksi poikaa Iisalmesta: todellisia Iisalmen ihmeitä! Kovin olivat tohkeissaan matkalla Helsinkiin, mitä hän kirjan lukemisen lomassa lörpöttelyä kuunteli. Teinien määränpää ei tosin ollut Linnanmäki, vaikka Pasilaan olivatkin jäämässä. Heillä oli nimittäin aivan toisenlaiset huvit mielessä, sillä pilven hinnoista ja ostamisesta he puhuivat. Paluuliputkin heti seuraavaan junaan takaisin Iisalmeen oli ostettu, joten Helsinkiin ei pitkäksi aikaa aiottu jäädä huvittelemaan. 

Pari päivää sitten lenkkeilin Paloisvuoren suunnalla, kun nenääni leijaili imelä tuoksu. Mopopoikahan se siellä oli tupakointia suunnittelemassa. Kun menin juttelemaan ja pohdin ääneen, että kovin on syrjäinen paikka ja kelikin kurja tupakoinnille, sain vastaani hämmennyksen ja vastareaktion, jotka paljastivat kyllä pojan aikeet. Erityisesti huolen minussa herätti se, että ilman väliintuloa hän todennäköisesti olisi kohta jatkanut piikillänsä matkaa mieli turhankin kevyenä. 

Viime vuosina on puhuttu – ja syystäkin – yläsavolaisten nuorten huumeiden käytöstä sekä niiden saatavuudesta. Kouluterveyskyselyn tulokset 8. ja 9. luokkalaisille esimerkiksi Iisalmessa osoittavat, että kahdessa vuodessa (2017-2019) niiden nuorten määrä, jotka kokivat huumeiden hankkimisen kotipaikkakunnalta olevan helppoa, kasvoi 26 prosentista 53 prosenttiin. Siis pari vuotta sitten yli puolet iisalmelaisista 8. ja 9. luokkalaisista koki saavansa halutessaan huumeita helposti, Kiuruvedellä jopa 56 prosenttia. Trendi on kansallinen. Odotan mielenkiinnolla kuluvan vuoden kyselyn tuloksia. 

Toisaalta samanaikaisesti raittiiden nuorten määrä on kasvamaan päin tai ainakin pysyttelee kansallisesti 60 prosentin pinnassa. Jos THL:n tilastoja tarkastelee pidemmältä ajalta, on parinkymmen vuoden aikana alaikäisten humalajuominen vähentynyt, ja kerralla juodaan vähemmän. Valtaosa nuorista käyttäytyykin hyvin ja terveellisesti, mutta kuten monessa muussakin asiassa, juopa hyvin ja huonosti voivien välillä kasvaa. 

Pari vuotta sitten uutisoitiin laajasti huumeongelmista Juhani Ahon koululla.  Tuolloin muistelimme ystävieni kanssa, että 15 vuotta sitten meidän käydessämme samaa koulua ei pilvestä ollut juuri tietoakaan. Toki alkoholia itsetehtynä tai kaupasta ostettuna sai, mutta muut päihteet olivat harvinaisempia. Vaikka noista ajoista ei ole lopulta paljoakaan aikaa, on paljon muuttunut nuorten asenteissa ja tavoissa. 

Vaikka asioita voi harvoin suoraviivaisesti niputtaa yhteen, totean kuitenkin, että vaikkapa poliisipalveluiden keskittyminen ja sosiaalipäivystyksen siirtyminen Ylä-Savosta Kuopioon operoitavaksi vähentävät mahdollisuuksia puuttua asioihin seudullamme ajoissa, ennakoinnista puhumattakaan. Harvoin paikallistuntemuksestakaan haittaa olisi. 

Valitettavasti Iisalmi ja Ylä-Savo eivät ole aikoihin ollut mikään lintukoto, vaan täällä välitetään myös kovia aineita entistä nuoremmille. Kovin mielelläni kirjoittaisin muista ihmeistä, jotka niittävät mainetta ja kunniaa sekä joista voi olla ylpeä. 

Alussa mainituista ihmeistä olen huolissani.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 27.8.2021.

Menestystä markkinoiden

Kuluvan valtuustokauden alussa, kolmisen vuotta sitten, sorvasimme kuumeisesti Iisalmessa valtuustoryhmien kesken valtuustosopimusta. Kuten asiaan kuuluu, dialogia käytiin tulevaisuuteen katsoen ja mielipiteitä vaihtaen. Suuri kuva hahmottui kutakuinkin yksituumaisesti, mutta itse valtuustokautta rytmittävä tarkempi sopimus jäi syntymättä. Sellaista politiikka välillä on.

Vaikka valtuustosopimusta ei tuolloin syntynyt, neuvotteluista jäi elämään muun muassa yhteinen näkemys panostaa kaupunkimme ja alueemme markkinointiin. Turhia nuo neuvonpidot eivät siis missään nimessä olleet.

Iisalmessa ja laajemmin Ylä-Savossa on tehty niin kuntien kuin yritysten toimesta menestyksekästä aluemarkkinointia jo vuosia. Tämän vahvuutena on ollut kautta linjan terve kotiseuturakkaus, joka on näkynyt ja kuulunut sekä suunniteltujen kampanjoiden että spontaanien markkinointitekojen yhteisenä tekijänä. Se, että nyt kohta kolme vuotta olemme panostaneet yhä enemmän kaupunkimarkkinointiin erinäisin teoin, alkaa myös tuottaa hiljalleen tulosta. Markkinointi on toimialasta riippumatta pitkäjänteistä puuhaa, jossa kertaluontoisia voittoja ei juuri koskaan satu kohdalle.

Millaisia tekoja olemme sitten tehneet? On ollut kirjailija Jyri Paretskoin kirjoittamia rakkauskirjeitä potentiaalisille paluumuuttajille, ilmaista asumista kesätyöntekijöille, nimikkobiisiä pop-punk-yhtye Kätfishiltä sekä hääpuitteiden tarjoamista Kuapissa, näin muutamia mainitakseni. Eikä tarinaa siitä, kuinka emme odota ihmeitä vaan teemme niitä, pidä unohtaa.

Onko Iisalmi sitten jo Suomen houkuttelevin seutukaupunki, kuten tavoitteenamme on? Ainakin olemme menossa hyvää vauhtia sitä kohti, sillä olemme yltäneet viiden finalistin joukkoon Kuntaliiton kuntamarkkinointikisassa. Kilpailussa arvioidaan markkinointityön tuloksellisuutta verrattuna tavoitteisiin ja resursseihin. Myös pitkäjänteisyys ja markkinoinnin nivoutuminen kaupungin strategiaan ovat tässä kisassa valttia, ja sehän meille sopii.

Rohkenen todeta, että Iisalmessa on tehty asioita oikein, kun meidät on kuntamarkkinointikisassakin noteerattu korkealle. Huomionarvoista on myös se, että Iisalmi on ainoa finaaliin yltänyt kunta muiden finalistien ollessa erilaisia kuntayhtymiä ja yhteisöjä. Olemme tässäkin kokoamme suurempi, kuten monessa muussakin yhteydessä muistamme kertoa! Jännityksellä odotamme, kuinka meidän kisassa sitten käy, kun voittaja syyskuussa julkistetaan.

Vaikka Kuntaliiton kisassa menestymiseen voi olla tyytyväinen, ei sillä kuitenkaan yksin tulevaisuutta tehdä. Tähtäimemme on yhä vuodessa 2030, jolloin tavoitteenamme on olla Suomen houkuttelevin seutukaupunki. Vasta tuolloin voimme arvioida lopullisemmin työmme tulosta.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 27.5.2020.

Ihmiselle hyvää Iisalmesta

Katsoessamme ajassa viisikymmentä vuotta taaksepäin, olivat ajat toiset. Esimerkiksi Peltosalmen konepaja oli juuri käynnistellyt toimintaansa ja ensimmäistä Ponssea koottiin. Samoihin aikoihin perustettiin myös Suomen ensimmäinen mielenterveyspotilaiden yhdistys, joka juhlii ensi viikolla pitkää taivaltaan. Ja tämä taival alkoi muuten Iisalmesta. Tämän lisäksi Mielenterveyskeskusliiton toiminta juontaa juurensa tästä vuonna 1968 perustetusta yhdistyksestä. Olemmekin edelläkävijöiden seutua monella saralla.

Viisikymmentä vuotta sitten olosuhteet nykytermein hoitolaitoksissa – siis mielisairaaloissa – olivat toiset. Paluu sairaalan ulkopuoliseen arkeen peltojen ja metsien keskeltä oli varsin erilaista mitä se on nyt. Tähän tarpeeseen perustettiin juuri Iisalmen mielenterveyden tuki ry., joka kokosi potilaita yhteen. Alkuaikoina potilaat toimivat muun muassa sen eteen, että sairaalan käytännöt paranisivat ja pian toiminta laajeni tukemaan kotiutuneiden arkea: kaikilla ei ollut paikkaa, minne mennä. On surullista, että yhä on ihmisiä vailla yhtään läheistä, joka tukisi.

Yhteiskunta katsoi tuolloin mielenterveyskuntoutujia aivan toisella tavalla kuin nyt. Tarve tuelle oli silloin valtava, kuten se on yhä. Eteenpäin on onneksi menty huimasti. On myös havahduttu siihen, että meidän jokaisen mieli voi järkkyä, eivätkä mielenterveyshäiriöt ole samanlainen tabu, mitä ne ovat olleet ennen. Kun asioista puhutaan, opimme ymmärtämään asiaa ja toisiamme paremmin.

Viisikymmentä vuotta näistä tapahtumista Suomessa väännetään sote-uudistuksesta. Puheen painopiste uudistuksessa on ollut vahvasti terveydessä, vaikka uudistus alkaa sosiaali-sanan lyhennelmällä. Pelkona on myös, etteivät mielenterveyspalvelut valikoidu sote-keskuksien erikoisaloiksi, kuten puolestaan Mielenterveysseuran edustaja totesi alkuviikon A-studiossa.

Ennaltaehkäisy on nykypäivän sana. On syytä muistaa, että suuri osa ennaltaehkäisevästä sosiaali- (ja terveys)työstä tehdään yhdistyksissä. Näitä ovat niin liikuntaseurat kuin vertaistukea tarjoavat yhdistykset, jotka toimivat pienillä resursseilla ja monin osin vapaaehtoisten voimin. Myös huoli yhdistysten rahoituksen jatkumosta on aiheellinen sote-uudistuksen tiimellyksessä.

Euromääräistä arvoa näille seuroille ja yhdistyksille ei voida mitata, sillä näiden pääoma ja tuottama arvonlisä ovat usein inhimillistä. Näiden arvo on kuitenkin tärkeä tunnistaa ja näiden toimintaan on löydyttävä tukea, vaikka suoraa tulosta ne eivät talouden pyörivään pyörään aina tuota.

Epäsuora vaikutus on kuitenkin kiistaton. Yhdistykset auttavat ihmisiä pysymään yhteiskunnassa, kiinnittävät niitä työelämään ja niin edelleen. Tämä jos mikä parantaa yhteiskunnan kuntoa. Jos osaisimme kohdentaa tuen oikein, olisi yhteiskuntamme parempi ja kalliita korjaustöitä tarvittaisiin paljon vähemmän.

Tiedämme myös, että tämä talouden pyörivä ratas voi saada stressitason nousemaan ja mielen järkkymään. Ihmisen mieli on ihmeellinen ja lopulta pienikin muutos voi saada sen tekemään tepposiaan.

Onneksi meillä on ihmiselle hyvää Iisalmesta jo vuodesta 1968 sekä vastaavaa toimintaa ympäri Suomen.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 21.9.2018.

Kannattaa kutsuttaa itsensä kylään

Alkukuusta Ylä-Savo sai osakseen miellyttävää mediahuomiota. Ensiksi Heikki Aittokoski kirjoitti kolumnin (HS 5.6.), jossa hän tuttavallisesti kutsutti itsensä kylään tänne. Tervetuloa! Seuraavana päivänä saimme lukea Hesarista Iisalmen ihmeestä. Jotain täällä on tehty vuosien saatossa oikein, että meidät näin nyt noteerattiin.

Olen nyt parina kesäiltana ajellut pitkin Ylä-Savoa ja miettinyt, mitä täällä tulisi itse kunkin nähdä ja kokea. Pörsänmäki on valtakunnallisestikin tuttu ennen kaikkea Jaakko Tepon veisuista. Pörsänmäestä löytyy myös Pölönmäki, mistä näkee hyvällä säällä kymmenkunta metriä matalamman mäen, joskin kuuluisamman Puijon. Pölönmäellä sijaitsee myös poikkeuksellisen laaja pohjoinen valkovuokkoesiintymä, jota keväisin kannattaa käydä ihastelemassa kauempaakin. Jos Iisalmesta katsoen jo ennen Pörsänmäkeä tahtoo hiekkatielle, niin ei Nerkoon kanavakaan ole pöllömpi paikka käydä. Yleisesti ottaen Suomen kanavat ovat äärimmäisen kauniita ja jokaisen tulisi käydä ihastelemassa näitä monesti käsipelissä kaivettuja maamerkkejä.

Nerkoo onkin jo Lapinlahdella, missä Valion tehdas ottaa tältä kantilta tulevat vastaan. Ylä-Savossa ennen kaikkea Kiuruvesi ja Lapinlahti ovat tuotantomääriltään kovia maitopitäjiä, eikä asukaslukuun suhteutettuna Sonkajärvikään heikoksi jää. Lapinlahdelta Sonkajärvelle matka voi jatkua suoraan Paisuaan tai kiertäen Varpaisjärveltä koukaten. Varpaisjärvellä voi katsastaa ruuna Reippaasta, joka oli kova ravuri aikoinaan.

Sonkajärveltä maininnan saavat tällä erää saavat Jyrkkäkosken ruukki ja vankilan tilukset. Jyrkkäkoski, erityisesti hiljentyessään Sonkajärvi Soi -musiikkifestivaalin aikana, on yksinkertaisesti koettava. Kun pauhu hiljenee, pääsee klassinen musiikki lumoamaan kuulijansa. Jyrkältä Nurmijoen reittiä alaspäin pääsisimme HS:n toimittajan nimikkokoski Aittokoskelle. Kannattaa on myös ajaa lenkki Sukevan vankilan kautta ja ihmetellä, miten aikoinaan vankityöllä on rakennettu suorat tiet ja hienot tilukset puuriveineen ja nyt lahoavine latoineen.

Kun saavutaan Vieremälle, niin Talaskangkaan luonnonsuojelualuetta ei voi olla mainitsematta, kuten ei Ponsseakaan. Kummankin syntytarinaan kannattaa tutustua ja niin tehtaalla kuin luonnon rauhassa pistäytyä. Ja kun kerran Varpaisjärvi mainittiin ravuristaan, niin Vieremällä ravataan edelleen ja yleisöä ja tunnelmaa riittää. Tunnelmaa löytyy myös maakuntakalamme nimikkojuhlasta Pielaveden Muikkufestivaaleilta, eikä iskelmän sointi Kiuruvedelläkään jätä ketään kylmäksi. Ja kuten todettua, janojuomaksi maitoa Kiuruvedellä riittää.

Matkamme alkoi Iisalmesta, ja sinne Ylä-Savon keskelle palaamme Koljonvirran taistelutannerten kautta. Onhan sitä Iisalmessakin paljon nähtävää ja koettavaa, mutta kotiinpäin vetämistä ja kehumista voidaan helposti katsoa pahalla…

Vai olisiko sittenkin meidän kaikkien huudettava entistä rohkeammin maailmalle siitä kaikesta hyvästä, mitä meillä täällä on? Esitellään siis kaikki ylpeinä kotiseutuamme kesäkulkijoille.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 28.6.2018.

Vihrein valinta

Viikko sitten vietimme suomalaisten ylikulutuspäivää. Ylikulutuspäivä tarkoittaa sitä, jolloin laskennallisesti olemme käyttäneet osuutemme maapallon uusiutuvista luonnonvaroista. Jos kaikki ihmiset eläisivät suomalaisten tavoin, tarvitsisimme 3,6 maapalloa kattamaan kestävästi luonnonvarojen tarve. Elämme kiistatta yli varojen monessakin mielessä.

Vajaa kuukausi sitten alkoi taasen aamujuna, joka mahdollistaa etelässä asioinnin yhden päivän aikana, jyskyttämään Iisalmesta Helsinkiin ja takaisin. Tai Kajaanistahan se lähtee, mutta meille yläsavolaisille Iisalmi lienee pysäkkinä läheisempi. Elinkeinoelämän edustajille ja muille toimijoille tärkeä junavuoro aamusella Helsinkiin aloitti liikennöinnin muutaman vuoden tauon jälkeen 27.3.2018. Tuolloin myös Iisalmen kaupunki tempaisi ja kannusti väkeä hyppäämään raiteille heti aamutuimaan. Nyt kun paljon puhuttu aamuvuoro – ja paluuvuoro illalla – meillä on, kannattaa sitä aktiivisesti käyttää. Onkin hyvä muistaa, että myös VR tuo illaksi kotiin.

Määräraha junayhteydelle on neljäksi vuodeksi, mutta sopimus aamuvuorosta on vuoden 2019 loppuun saakka. Puolitoista vuotta saamme siis näyttää, että junayhteys on meille tarpeen ja sitä myös käytetään. Ja eiköhän sitä käytetä, jos Iisalmen Sanomien galluppiin on uskominen – ja miksei olisi! 354 vastaajaa 531:stä, eli 67 % vastanneista, oli vielä eilen sitä mieltä, että hyppää varmasti junan kyytiin. Kun kaikki vastaajat hyppäävät raiteille muutaman kerran heti aamusta ja houkuttelevat aina hyvän porukan mukaan, niin eiköhän yhteys todista tärkeytensä asiasta päättäville tahoille.

Liikenteellä pitää olla volyymiä eli matka silloin tällöin ei yhteyttä ylläpidä. Junayhteyttä tulisikin meidän käyttää mahdollisimman aktiivisesti. Jos pakko ei ole olla Helsingissä aamupäivällä, niin onhan se ensimmäinen yhteys kieltämättä aikainen. Aamu-uninen saattaa hieraista useamman kerran silmiään matkalla asemalle ja vielä junassakin haukotuttaa, vaikka kahvin olisi saanutkin eteensä. Mikäli kuitenkin jaksaa hypätä aikaisempaan vuoroon, niin eiköhän sitä Helsingissä tai muualla etelässä tekemistä pariksi tunniksi aamupäivän vaihtuessa päiväksi keksi?

VR on kehittänyt toimintaansa monella tavalla. Lipunmyyntiuudistus aiheutti porua aikoinaan, mutta siitäkin on taidettu päästä yli. VR on antanut myös ympäristölupauksia, jotka ohjaavat sen toimintaa ja tavoitteita vuodelle 2030 saakka. Juna on jo nyt kulkupelinä kiistatta vihrein valinta, mutta jatkossa se tulee olemaan mukaan entistä vihreämpi.

Jokaisen meidän ylikuluttaessa luonnonvaroja arjessamme, on junassa matkaaminen varsin hyvä tapa vähentää omaa hiilijalanjälkeänsä matkustamisen osalta. Varsinkin jos vaihtoehtona on ajaminen tai lentäminen. Junalla pääsee kaiken lisäksi näppärästi keskustasta keskustaan ilman turhia katkoksia matkaan.

Viisituntisen Ylä-Savosta voi siten käyttää rauhassa mielensä mukaan.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 18.4.2018.

Kuntien rooli muuttuu

Seuraavien vuosien aikana kuntasektorilla tapahtuu paljon. Suunniteltu maakuntauudistus siirtää osan päätöksenteosta ja kuntien nykyisistä tehtävistä maakuntiin, jonka valtuustoon meidän tulee – sitten joskus – äänestää pätevimmät päättäjät. Vaikka maakuntahallinto vahvistuu, ei tule unohtaa asioita, jotka jäävät meille kotikuntiin nykyistä pienemmällä talouden liikkumavaralla.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirtyy maakunnan kontolle, mikä on askel oikeaan suuntaan. Vaikka järjestämisvastuu siirtyy meidän tapauksessa pois Ylä-Savon SOTE:lta, on maakunnan päättäjien pidettävä huoli siitä, että Ylä-Savossa järjestetään tarkoituksenmukaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Tämä on oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon vaalimista, mikä on eheän maakunnan edellytys.

Maakunnan kokoisen sote-toimijan tuomat edut ovat monin osin kiistattomat. Tämä ei kuitenkaan saa tulla tarkoittamaan sitä, ettei Ylä-Savossa voitaisi toteuttaa oikein mitoitettuja palveluita. On hyvä muistaa, että sosiaali- ja terveydenhuolto kokonaisuudessaan on merkittävä työllistäjä alueella kuin alueella. Ylä-Savo ei ole tästä poikkeus.

Jos esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ja samalla työpaikkoja siirtyy vahvasti pois alueeltamme, vaikuttaa tämä väistämättä alueemme kehitykseen. Töiden perässä siirtyvät usein myös kaupoissa käyvät ihmiset, lapset vanhempineen ja niin edelleen. Ajan myötä väki käy lopulta vähiin. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa kehitettäessä tuleekin huomioida kokonaisuus, eli yhteiskunnalliset vaikutukset. Sama pätee kaikkiin muihin julkisen sektorin toimintoihin koulutuksen järjestämisestä oikeuslaitokseen. Mitään olennaista ei saisi jättää yhtälön ulkopuolelle, kun erinäisiä toimintoja järjestellään uudelleen kaaviokuvia eri pöydissä pyöritellen.

Olennaista on myös muistaa, ettei yksin julkinen sektori tule pärjäämään ja luomaan elinvoimaa. Tärkeässä roolissa ovat yksityisen sektorin toimijat palveluineen ja yrityksineen.

Elinkeinopolitiikan ja työllisyyden hoidon arvioidaan nousevan kuntien yhdeksi tärkeimmäksi tehtäväksi maakuntauudistuksen myötä. Unohtaa ei pidä koulupoluista ja vapaa-ajan palveluista huolehtimista, mitkä koetaan konkreettisimmin arjessa ja usein näistä otetaankin kantaa suuntaan ja toiseen.

Ylä-Savossa erityisesti vientiyritysten tilauskannat näyttävät vihreää. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut jo tovin osaavan työvoiman puute. Tilanne on sama alihankkijoilla, jotka eivät kykene tuottamaan tämän myötä riittävästi komponentteja isommilleen.

Vientiyritykset tarvitsevat osaajia, joita ei meinaa löytyä ei sitten millään. Emmekä ole Savossa yksin tämän ongelman kanssa, vaan osaajapula koettelee niin Kainuuta kuin Pohjois-Karjalaa. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteistyötä osaajien haalimisessa tulee tehdä yli kunta- ja maakuntarajojen.

Kuntien rooli siis muuttuu ja yhteistyön merkitys vain vahvistuu.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 18.1.2018.

Älä puhu arvokkaasta vanhuudesta

Viime viikolla vietettiin vanhustenviikkoa, jonka myötä Iisalmessa pidettiin ikäihmisten juhla. Sain kunnian viedä tilaisuuteen kaupungin tervehdyksen ja tämän myötä rohkenen nuorena nostaa muutaman ajatuksen vanhuudesta ja sukupolvien jatkumosta.

Tästä noin kuukausi taaksepäin vietimme mummoni 90-vuotisjuhlia sukupaikalla Viitaan Soijinmäessä. Nykyisin Soijinmäki tunnetaan paremmin Luonto-Savona. Perinteinen maatalousyrittäjyys on sukupolvien vaihtuessa muuttunut matkailuyrittäjyydeksi. Elinkeinot elävät ja muuttuvat, kuten muuttuu ikäihmisyyskin.

Kuopion Telkosta mummoni elämä kulki eri vaiheiden kautta Viitaan Soijinmäkeen. Nyt tie on vienyt omaan viihtyisään asuntoon Iisalmen keskustaan, missä hän vielä hyvin pärjää, kun vain välillä saa apua.

Arvokkaasta vanhuudesta puhutaan ja siitä kirjoitetaan, mutta kuunneltuani eri ikäihmisiä, en voi täysin vakuuttua arvokkaan vanhuuden olemassaolosta. Olisiko puhumisen sijaan tärkeämpi kysyä, mitä arvokas vanhuus on ja mistä palasista se koostuu? Arvokas vanhuus on muutakin kuin saatujen palveluiden summa. Tilanteessa, jossa kotipalvelu vain piipahtaa ovella ja aika riittää vain välttämättömyyksiin, voi summa kääntyä negatiiviseksi. Laadullisiin ja määrällisiin seikkoihin onkin hyvä pureutua. Uskon jokaisen päättäjän toivovan hyviä palveluita. Toiveet ja todellisuus kohtaavat kuitenkin harvoin.

On toki olemassa ihmisten arvoista palvelua ja toimintaa, mutta kiire ja resurssien niukkuus ovat kuitenkin todellisuutta liian monessa tapauksessa. Ja jokaisessa tapauksessa keskiössä on syytä muistaa oleva ihminen, olkoon kyseessä sitten vaikkapa taapero, kehitysvammainen tai ikäihminen.

Sitran raportin mukaan suomalaiset ikäihmiset ovat maailman koulutetuimpia ja terveimpiä. Heillä on voimavaroja arkensa pyörittämiseen sekä kiinnostusta osallistua vaikkapa yhdistystoimintaan. He haluavat ja osaavat ottaa vastuuta niin omasta kuin läheistensä elämästään. He eivät ole objekteja vaan itsenäisiä subjekteja – ihmisiä, joilla on arvoa ja joita tulee kuunnella.

Ikäihmiset pystyvät siis paljoon, kun heille mahdollistetaan toimintaa eri yhteyksissä. He myös pystyvät olemaan aktiivisia kansalaisia eläessään terveinä entistä pidempään.

Ihmisten arjen kokemukset ja tarpeet eivät välity järjestelmässä kuten eivät välity muistotkaan menneiltä vuosikymmeniltä. Olisin itse paljon tietämättömämpi, mikäli en olisi käynyt aika-ajoin kahvilla mummoni luona ja kuuntelemassa tarinoitaan. Ukkieni kohdalla aika korjasi viljan ennen kuin ehdin kunnolla kuunteluoppilaaksi. Muistot elävät, mutta tietoa ei riittävästi välittynyt.

Kun keskustelin mummoni kanssa ikäihmisen juhlasta, neuvoi hän olemaan puhumatta arvokkaasta vanhuudesta. En puhunut, kuten en nytkään siitä juuri kirjoittanut.

Puhetta tärkeämpi on kuunnella, antaa mahdollisuuksia ja toimia. Tämä neuvo pätee aivan jokaisella elämän osa-alueella ja kautta ikäpolvien.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 11.10.2017.

Ajattele positiivisesti!

Johan loppuviikosta alkoi äläkkä, kun Pasi Peiponen kirjoitti Ylen blogiin tekstin (Yle 7.9.) pienempien kaupunkien ja pitäjien olemassaolosta. On totta, ettei kaikkia kolkkia Suomessa jokainen voi tuntea, mutta Iisalmen – ja laajemmin Ylä-Savon – niputtaminen kategorisesti kuolevaan luokkaan on jo sangen outoa.

Eipä ollut Peiponen viitsinyt paljoa tonkia, mitä Ylä-Savossa on. Kirjoituksessa koko seutukuntamme tai pikemminkin Itä- ja Pohjois-Suomi näyttäytyivät hänelle synkän surkeina seutuina, todellisina nälkämaina, joista kaikuu vain muisto menneestä elämästä. Saahan Itä- ja Pohjois-Suomen näyttämään surkealta, jos jättää positiivisuudet mainitsematta, mutta samoin on kaikkien muidenkin maamme kolkkien kohdalla Helsinkiä myöten. Kaikilla alueilla on vahvuutensa ja heikkoutensa, ja minä uskon, että positiivisuuden kautta pääsemme yhdessä pisimmälle.

Tonkimisesta puheen ollen, ei tarvitse kovin suuresti kaivautua internetin syövereihin, kun voi huomata, että esimerkiksi myös Ylen monitoreinaan käyttämät kaiuttimet tehdään Iisalmessa. Myös musiikkialan ammattilaiset käyttävät Genelecejä, jotka tunnetaan laadustaan ympäri maapallon. Vaikka metsissämme mönkii myös muita kuin Ponssen koneita, ovat nämä metsäneläjät levinneet sangen laajasti Suomen metsiin Vieremällä synnyttyään. Itse olen nähnyt eteläisimmän Ponssen mönkivän kannokoissa aivan eteläisimmässä Suomessa, ja ovatpa nämä levinneet aina Amerikkaan saakka. Nämä seikat me täällä tiedämme, mutta näköjään näitä ei voi koskaan liikaa mainostaa.

Vaikka alueemme on tunnettu vientiyrityksistä, osataan täällä muutakin. Sonkajärvellä muun muassa kannetaan eukkoa ja siellä myös soi kesäisin. Kiuruveden Vihreille niityille kokoontuu vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä. Kiuruvesi kuntana on myös saanut valtakunnallista tunnustusta hankinnoistaan ja lähiruoan suosimisesta.

Kuten totesin, löytyy kaikkialta heikkoutensa. Ylä-Savo ei esimerkiksi ole sijainniltaan optimaalisessa paikassa. Alueemme väestönkehitys näyttää myös miinusta. Valtuustoseminaarissamme lauantaina vieraillut aluetutkija Timo Aro tuumasi kuitenkin, että alueen vahvuuksilla voidaan kompensoida heikkouksia. Vaikka alueellamme on kehitettävää, jää viivan alle vahvuuksia ja ennen kaikkea positiivisia asioita merkittävästi enemmän. Heikkouksien kehittämiseksi ja vahvuuksien säilyttämiseksi on tietenkin myös tehtävä jatkuvasti aktiivista työtä.

Näyttää kuitenkin siltä, etteivät positiiviset seikat kotiseudustamme ole levinneet vielä tarpeeksi laajalle. Meidän tulee näköjään pitää vielä kovempaa ääntä itsestämme ja kertoa, että olemme olemassa ja täällä passaa käydä.

Eihän Iisalmea voi markkinoida ilman mainintaa Olvista. Entinen Olvin tunnuslause kehottaa: ajattele positiivisesti! Positiivisesti ajattelemalla pystymme kertomaan kiinnostavaa tarinaa alueestamme ja saada myös muut huomaaman sen kaiken hyvän, mitä meillä täällä on.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 11.9.2017.