Ihmiselle hyvää Iisalmesta

Katsoessamme ajassa viisikymmentä vuotta taaksepäin, olivat ajat toiset. Esimerkiksi Peltosalmen konepaja oli juuri käynnistellyt toimintaansa ja ensimmäistä Ponssea koottiin. Samoihin aikoihin perustettiin myös Suomen ensimmäinen mielenterveyspotilaiden yhdistys, joka juhlii ensi viikolla pitkää taivaltaan. Ja tämä taival alkoi muuten Iisalmesta. Tämän lisäksi Mielenterveyskeskusliiton toiminta juontaa juurensa tästä vuonna 1968 perustetusta yhdistyksestä. Olemmekin edelläkävijöiden seutua monella saralla.

Viisikymmentä vuotta sitten olosuhteet nykytermein hoitolaitoksissa – siis mielisairaaloissa – olivat toiset. Paluu sairaalan ulkopuoliseen arkeen peltojen ja metsien keskeltä oli varsin erilaista mitä se on nyt. Tähän tarpeeseen perustettiin juuri Iisalmen mielenterveyden tuki ry., joka kokosi potilaita yhteen. Alkuaikoina potilaat toimivat muun muassa sen eteen, että sairaalan käytännöt paranisivat ja pian toiminta laajeni tukemaan kotiutuneiden arkea: kaikilla ei ollut paikkaa, minne mennä. On surullista, että yhä on ihmisiä vailla yhtään läheistä, joka tukisi.

Yhteiskunta katsoi tuolloin mielenterveyskuntoutujia aivan toisella tavalla kuin nyt. Tarve tuelle oli silloin valtava, kuten se on yhä. Eteenpäin on onneksi menty huimasti. On myös havahduttu siihen, että meidän jokaisen mieli voi järkkyä, eivätkä mielenterveyshäiriöt ole samanlainen tabu, mitä ne ovat olleet ennen. Kun asioista puhutaan, opimme ymmärtämään asiaa ja toisiamme paremmin.

Viisikymmentä vuotta näistä tapahtumista Suomessa väännetään sote-uudistuksesta. Puheen painopiste uudistuksessa on ollut vahvasti terveydessä, vaikka uudistus alkaa sosiaali-sanan lyhennelmällä. Pelkona on myös, etteivät mielenterveyspalvelut valikoidu sote-keskuksien erikoisaloiksi, kuten puolestaan Mielenterveysseuran edustaja totesi alkuviikon A-studiossa.

Ennaltaehkäisy on nykypäivän sana. On syytä muistaa, että suuri osa ennaltaehkäisevästä sosiaali- (ja terveys)työstä tehdään yhdistyksissä. Näitä ovat niin liikuntaseurat kuin vertaistukea tarjoavat yhdistykset, jotka toimivat pienillä resursseilla ja monin osin vapaaehtoisten voimin. Myös huoli yhdistysten rahoituksen jatkumosta on aiheellinen sote-uudistuksen tiimellyksessä.

Euromääräistä arvoa näille seuroille ja yhdistyksille ei voida mitata, sillä näiden pääoma ja tuottama arvonlisä ovat usein inhimillistä. Näiden arvo on kuitenkin tärkeä tunnistaa ja näiden toimintaan on löydyttävä tukea, vaikka suoraa tulosta ne eivät talouden pyörivään pyörään aina tuota.

Epäsuora vaikutus on kuitenkin kiistaton. Yhdistykset auttavat ihmisiä pysymään yhteiskunnassa, kiinnittävät niitä työelämään ja niin edelleen. Tämä jos mikä parantaa yhteiskunnan kuntoa. Jos osaisimme kohdentaa tuen oikein, olisi yhteiskuntamme parempi ja kalliita korjaustöitä tarvittaisiin paljon vähemmän.

Tiedämme myös, että tämä talouden pyörivä ratas voi saada stressitason nousemaan ja mielen järkkymään. Ihmisen mieli on ihmeellinen ja lopulta pienikin muutos voi saada sen tekemään tepposiaan.

Onneksi meillä on ihmiselle hyvää Iisalmesta jo vuodesta 1968 sekä vastaavaa toimintaa ympäri Suomen.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 21.9.2018.

Kannattaa kutsuttaa itsensä kylään

Alkukuusta Ylä-Savo sai osakseen miellyttävää mediahuomiota. Ensiksi Heikki Aittokoski kirjoitti kolumnin (HS 5.6.), jossa hän tuttavallisesti kutsutti itsensä kylään tänne. Tervetuloa! Seuraavana päivänä saimme lukea Hesarista Iisalmen ihmeestä. Jotain täällä on tehty vuosien saatossa oikein, että meidät näin nyt noteerattiin.

Olen nyt parina kesäiltana ajellut pitkin Ylä-Savoa ja miettinyt, mitä täällä tulisi itse kunkin nähdä ja kokea. Pörsänmäki on valtakunnallisestikin tuttu ennen kaikkea Jaakko Tepon veisuista. Pörsänmäestä löytyy myös Pölönmäki, mistä näkee hyvällä säällä kymmenkunta metriä matalamman mäen, joskin kuuluisamman Puijon. Pölönmäellä sijaitsee myös poikkeuksellisen laaja pohjoinen valkovuokkoesiintymä, jota keväisin kannattaa käydä ihastelemassa kauempaakin. Jos Iisalmesta katsoen jo ennen Pörsänmäkeä tahtoo hiekkatielle, niin ei Nerkoon kanavakaan ole pöllömpi paikka käydä. Yleisesti ottaen Suomen kanavat ovat äärimmäisen kauniita ja jokaisen tulisi käydä ihastelemassa näitä monesti käsipelissä kaivettuja maamerkkejä.

Nerkoo onkin jo Lapinlahdella, missä Valion tehdas ottaa tältä kantilta tulevat vastaan. Ylä-Savossa ennen kaikkea Kiuruvesi ja Lapinlahti ovat tuotantomääriltään kovia maitopitäjiä, eikä asukaslukuun suhteutettuna Sonkajärvikään heikoksi jää. Lapinlahdelta Sonkajärvelle matka voi jatkua suoraan Paisuaan tai kiertäen Varpaisjärveltä koukaten. Varpaisjärvellä voi katsastaa ruuna Reippaasta, joka oli kova ravuri aikoinaan.

Sonkajärveltä maininnan saavat tällä erää saavat Jyrkkäkosken ruukki ja vankilan tilukset. Jyrkkäkoski, erityisesti hiljentyessään Sonkajärvi Soi -musiikkifestivaalin aikana, on yksinkertaisesti koettava. Kun pauhu hiljenee, pääsee klassinen musiikki lumoamaan kuulijansa. Jyrkältä Nurmijoen reittiä alaspäin pääsisimme HS:n toimittajan nimikkokoski Aittokoskelle. Kannattaa on myös ajaa lenkki Sukevan vankilan kautta ja ihmetellä, miten aikoinaan vankityöllä on rakennettu suorat tiet ja hienot tilukset puuriveineen ja nyt lahoavine latoineen.

Kun saavutaan Vieremälle, niin Talaskangkaan luonnonsuojelualuetta ei voi olla mainitsematta, kuten ei Ponsseakaan. Kummankin syntytarinaan kannattaa tutustua ja niin tehtaalla kuin luonnon rauhassa pistäytyä. Ja kun kerran Varpaisjärvi mainittiin ravuristaan, niin Vieremällä ravataan edelleen ja yleisöä ja tunnelmaa riittää. Tunnelmaa löytyy myös maakuntakalamme nimikkojuhlasta Pielaveden Muikkufestivaaleilta, eikä iskelmän sointi Kiuruvedelläkään jätä ketään kylmäksi. Ja kuten todettua, janojuomaksi maitoa Kiuruvedellä riittää.

Matkamme alkoi Iisalmesta, ja sinne Ylä-Savon keskelle palaamme Koljonvirran taistelutannerten kautta. Onhan sitä Iisalmessakin paljon nähtävää ja koettavaa, mutta kotiinpäin vetämistä ja kehumista voidaan helposti katsoa pahalla…

Vai olisiko sittenkin meidän kaikkien huudettava entistä rohkeammin maailmalle siitä kaikesta hyvästä, mitä meillä täällä on? Esitellään siis kaikki ylpeinä kotiseutuamme kesäkulkijoille.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 28.6.2018.

Vihrein valinta

Viikko sitten vietimme suomalaisten ylikulutuspäivää. Ylikulutuspäivä tarkoittaa sitä, jolloin laskennallisesti olemme käyttäneet osuutemme maapallon uusiutuvista luonnonvaroista. Jos kaikki ihmiset eläisivät suomalaisten tavoin, tarvitsisimme 3,6 maapalloa kattamaan kestävästi luonnonvarojen tarve. Elämme kiistatta yli varojen monessakin mielessä.

Vajaa kuukausi sitten alkoi taasen aamujuna, joka mahdollistaa etelässä asioinnin yhden päivän aikana, jyskyttämään Iisalmesta Helsinkiin ja takaisin. Tai Kajaanistahan se lähtee, mutta meille yläsavolaisille Iisalmi lienee pysäkkinä läheisempi. Elinkeinoelämän edustajille ja muille toimijoille tärkeä junavuoro aamusella Helsinkiin aloitti liikennöinnin muutaman vuoden tauon jälkeen 27.3.2018. Tuolloin myös Iisalmen kaupunki tempaisi ja kannusti väkeä hyppäämään raiteille heti aamutuimaan. Nyt kun paljon puhuttu aamuvuoro – ja paluuvuoro illalla – meillä on, kannattaa sitä aktiivisesti käyttää. Onkin hyvä muistaa, että myös VR tuo illaksi kotiin.

Määräraha junayhteydelle on neljäksi vuodeksi, mutta sopimus aamuvuorosta on vuoden 2019 loppuun saakka. Puolitoista vuotta saamme siis näyttää, että junayhteys on meille tarpeen ja sitä myös käytetään. Ja eiköhän sitä käytetä, jos Iisalmen Sanomien galluppiin on uskominen – ja miksei olisi! 354 vastaajaa 531:stä, eli 67 % vastanneista, oli vielä eilen sitä mieltä, että hyppää varmasti junan kyytiin. Kun kaikki vastaajat hyppäävät raiteille muutaman kerran heti aamusta ja houkuttelevat aina hyvän porukan mukaan, niin eiköhän yhteys todista tärkeytensä asiasta päättäville tahoille.

Liikenteellä pitää olla volyymiä eli matka silloin tällöin ei yhteyttä ylläpidä. Junayhteyttä tulisikin meidän käyttää mahdollisimman aktiivisesti. Jos pakko ei ole olla Helsingissä aamupäivällä, niin onhan se ensimmäinen yhteys kieltämättä aikainen. Aamu-uninen saattaa hieraista useamman kerran silmiään matkalla asemalle ja vielä junassakin haukotuttaa, vaikka kahvin olisi saanutkin eteensä. Mikäli kuitenkin jaksaa hypätä aikaisempaan vuoroon, niin eiköhän sitä Helsingissä tai muualla etelässä tekemistä pariksi tunniksi aamupäivän vaihtuessa päiväksi keksi?

VR on kehittänyt toimintaansa monella tavalla. Lipunmyyntiuudistus aiheutti porua aikoinaan, mutta siitäkin on taidettu päästä yli. VR on antanut myös ympäristölupauksia, jotka ohjaavat sen toimintaa ja tavoitteita vuodelle 2030 saakka. Juna on jo nyt kulkupelinä kiistatta vihrein valinta, mutta jatkossa se tulee olemaan mukaan entistä vihreämpi.

Jokaisen meidän ylikuluttaessa luonnonvaroja arjessamme, on junassa matkaaminen varsin hyvä tapa vähentää omaa hiilijalanjälkeänsä matkustamisen osalta. Varsinkin jos vaihtoehtona on ajaminen tai lentäminen. Junalla pääsee kaiken lisäksi näppärästi keskustasta keskustaan ilman turhia katkoksia matkaan.

Viisituntisen Ylä-Savosta voi siten käyttää rauhassa mielensä mukaan.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 18.4.2018.

Kuntien rooli muuttuu

Seuraavien vuosien aikana kuntasektorilla tapahtuu paljon. Suunniteltu maakuntauudistus siirtää osan päätöksenteosta ja kuntien nykyisistä tehtävistä maakuntiin, jonka valtuustoon meidän tulee – sitten joskus – äänestää pätevimmät päättäjät. Vaikka maakuntahallinto vahvistuu, ei tule unohtaa asioita, jotka jäävät meille kotikuntiin nykyistä pienemmällä talouden liikkumavaralla.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirtyy maakunnan kontolle, mikä on askel oikeaan suuntaan. Vaikka järjestämisvastuu siirtyy meidän tapauksessa pois Ylä-Savon SOTE:lta, on maakunnan päättäjien pidettävä huoli siitä, että Ylä-Savossa järjestetään tarkoituksenmukaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Tämä on oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon vaalimista, mikä on eheän maakunnan edellytys.

Maakunnan kokoisen sote-toimijan tuomat edut ovat monin osin kiistattomat. Tämä ei kuitenkaan saa tulla tarkoittamaan sitä, ettei Ylä-Savossa voitaisi toteuttaa oikein mitoitettuja palveluita. On hyvä muistaa, että sosiaali- ja terveydenhuolto kokonaisuudessaan on merkittävä työllistäjä alueella kuin alueella. Ylä-Savo ei ole tästä poikkeus.

Jos esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ja samalla työpaikkoja siirtyy vahvasti pois alueeltamme, vaikuttaa tämä väistämättä alueemme kehitykseen. Töiden perässä siirtyvät usein myös kaupoissa käyvät ihmiset, lapset vanhempineen ja niin edelleen. Ajan myötä väki käy lopulta vähiin. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa kehitettäessä tuleekin huomioida kokonaisuus, eli yhteiskunnalliset vaikutukset. Sama pätee kaikkiin muihin julkisen sektorin toimintoihin koulutuksen järjestämisestä oikeuslaitokseen. Mitään olennaista ei saisi jättää yhtälön ulkopuolelle, kun erinäisiä toimintoja järjestellään uudelleen kaaviokuvia eri pöydissä pyöritellen.

Olennaista on myös muistaa, ettei yksin julkinen sektori tule pärjäämään ja luomaan elinvoimaa. Tärkeässä roolissa ovat yksityisen sektorin toimijat palveluineen ja yrityksineen.

Elinkeinopolitiikan ja työllisyyden hoidon arvioidaan nousevan kuntien yhdeksi tärkeimmäksi tehtäväksi maakuntauudistuksen myötä. Unohtaa ei pidä koulupoluista ja vapaa-ajan palveluista huolehtimista, mitkä koetaan konkreettisimmin arjessa ja usein näistä otetaankin kantaa suuntaan ja toiseen.

Ylä-Savossa erityisesti vientiyritysten tilauskannat näyttävät vihreää. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut jo tovin osaavan työvoiman puute. Tilanne on sama alihankkijoilla, jotka eivät kykene tuottamaan tämän myötä riittävästi komponentteja isommilleen.

Vientiyritykset tarvitsevat osaajia, joita ei meinaa löytyä ei sitten millään. Emmekä ole Savossa yksin tämän ongelman kanssa, vaan osaajapula koettelee niin Kainuuta kuin Pohjois-Karjalaa. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteistyötä osaajien haalimisessa tulee tehdä yli kunta- ja maakuntarajojen.

Kuntien rooli siis muuttuu ja yhteistyön merkitys vain vahvistuu.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 18.1.2018.

Älä puhu arvokkaasta vanhuudesta

Viime viikolla vietettiin vanhustenviikkoa, jonka myötä Iisalmessa pidettiin ikäihmisten juhla. Sain kunnian viedä tilaisuuteen kaupungin tervehdyksen ja tämän myötä rohkenen nuorena nostaa muutaman ajatuksen vanhuudesta ja sukupolvien jatkumosta.

Tästä noin kuukausi taaksepäin vietimme mummoni 90-vuotisjuhlia sukupaikalla Viitaan Soijinmäessä. Nykyisin Soijinmäki tunnetaan paremmin Luonto-Savona. Perinteinen maatalousyrittäjyys on sukupolvien vaihtuessa muuttunut matkailuyrittäjyydeksi. Elinkeinot elävät ja muuttuvat, kuten muuttuu ikäihmisyyskin.

Kuopion Telkosta mummoni elämä kulki eri vaiheiden kautta Viitaan Soijinmäkeen. Nyt tie on vienyt omaan viihtyisään asuntoon Iisalmen keskustaan, missä hän vielä hyvin pärjää, kun vain välillä saa apua.

Arvokkaasta vanhuudesta puhutaan ja siitä kirjoitetaan, mutta kuunneltuani eri ikäihmisiä, en voi täysin vakuuttua arvokkaan vanhuuden olemassaolosta. Olisiko puhumisen sijaan tärkeämpi kysyä, mitä arvokas vanhuus on ja mistä palasista se koostuu? Arvokas vanhuus on muutakin kuin saatujen palveluiden summa. Tilanteessa, jossa kotipalvelu vain piipahtaa ovella ja aika riittää vain välttämättömyyksiin, voi summa kääntyä negatiiviseksi. Laadullisiin ja määrällisiin seikkoihin onkin hyvä pureutua. Uskon jokaisen päättäjän toivovan hyviä palveluita. Toiveet ja todellisuus kohtaavat kuitenkin harvoin.

On toki olemassa ihmisten arvoista palvelua ja toimintaa, mutta kiire ja resurssien niukkuus ovat kuitenkin todellisuutta liian monessa tapauksessa. Ja jokaisessa tapauksessa keskiössä on syytä muistaa oleva ihminen, olkoon kyseessä sitten vaikkapa taapero, kehitysvammainen tai ikäihminen.

Sitran raportin mukaan suomalaiset ikäihmiset ovat maailman koulutetuimpia ja terveimpiä. Heillä on voimavaroja arkensa pyörittämiseen sekä kiinnostusta osallistua vaikkapa yhdistystoimintaan. He haluavat ja osaavat ottaa vastuuta niin omasta kuin läheistensä elämästään. He eivät ole objekteja vaan itsenäisiä subjekteja – ihmisiä, joilla on arvoa ja joita tulee kuunnella.

Ikäihmiset pystyvät siis paljoon, kun heille mahdollistetaan toimintaa eri yhteyksissä. He myös pystyvät olemaan aktiivisia kansalaisia eläessään terveinä entistä pidempään.

Ihmisten arjen kokemukset ja tarpeet eivät välity järjestelmässä kuten eivät välity muistotkaan menneiltä vuosikymmeniltä. Olisin itse paljon tietämättömämpi, mikäli en olisi käynyt aika-ajoin kahvilla mummoni luona ja kuuntelemassa tarinoitaan. Ukkieni kohdalla aika korjasi viljan ennen kuin ehdin kunnolla kuunteluoppilaaksi. Muistot elävät, mutta tietoa ei riittävästi välittynyt.

Kun keskustelin mummoni kanssa ikäihmisen juhlasta, neuvoi hän olemaan puhumatta arvokkaasta vanhuudesta. En puhunut, kuten en nytkään siitä juuri kirjoittanut.

Puhetta tärkeämpi on kuunnella, antaa mahdollisuuksia ja toimia. Tämä neuvo pätee aivan jokaisella elämän osa-alueella ja kautta ikäpolvien.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 11.10.2017.

Ajattele positiivisesti!

Johan loppuviikosta alkoi äläkkä, kun Pasi Peiponen kirjoitti Ylen blogiin tekstin (Yle 7.9.) pienempien kaupunkien ja pitäjien olemassaolosta. On totta, ettei kaikkia kolkkia Suomessa jokainen voi tuntea, mutta Iisalmen – ja laajemmin Ylä-Savon – niputtaminen kategorisesti kuolevaan luokkaan on jo sangen outoa.

Eipä ollut Peiponen viitsinyt paljoa tonkia, mitä Ylä-Savossa on. Kirjoituksessa koko seutukuntamme tai pikemminkin Itä- ja Pohjois-Suomi näyttäytyivät hänelle synkän surkeina seutuina, todellisina nälkämaina, joista kaikuu vain muisto menneestä elämästä. Saahan Itä- ja Pohjois-Suomen näyttämään surkealta, jos jättää positiivisuudet mainitsematta, mutta samoin on kaikkien muidenkin maamme kolkkien kohdalla Helsinkiä myöten. Kaikilla alueilla on vahvuutensa ja heikkoutensa, ja minä uskon, että positiivisuuden kautta pääsemme yhdessä pisimmälle.

Tonkimisesta puheen ollen, ei tarvitse kovin suuresti kaivautua internetin syövereihin, kun voi huomata, että esimerkiksi myös Ylen monitoreinaan käyttämät kaiuttimet tehdään Iisalmessa. Myös musiikkialan ammattilaiset käyttävät Genelecejä, jotka tunnetaan laadustaan ympäri maapallon. Vaikka metsissämme mönkii myös muita kuin Ponssen koneita, ovat nämä metsäneläjät levinneet sangen laajasti Suomen metsiin Vieremällä synnyttyään. Itse olen nähnyt eteläisimmän Ponssen mönkivän kannokoissa aivan eteläisimmässä Suomessa, ja ovatpa nämä levinneet aina Amerikkaan saakka. Nämä seikat me täällä tiedämme, mutta näköjään näitä ei voi koskaan liikaa mainostaa.

Vaikka alueemme on tunnettu vientiyrityksistä, osataan täällä muutakin. Sonkajärvellä muun muassa kannetaan eukkoa ja siellä myös soi kesäisin. Kiuruveden Vihreille niityille kokoontuu vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä. Kiuruvesi kuntana on myös saanut valtakunnallista tunnustusta hankinnoistaan ja lähiruoan suosimisesta.

Kuten totesin, löytyy kaikkialta heikkoutensa. Ylä-Savo ei esimerkiksi ole sijainniltaan optimaalisessa paikassa. Alueemme väestönkehitys näyttää myös miinusta. Valtuustoseminaarissamme lauantaina vieraillut aluetutkija Timo Aro tuumasi kuitenkin, että alueen vahvuuksilla voidaan kompensoida heikkouksia. Vaikka alueellamme on kehitettävää, jää viivan alle vahvuuksia ja ennen kaikkea positiivisia asioita merkittävästi enemmän. Heikkouksien kehittämiseksi ja vahvuuksien säilyttämiseksi on tietenkin myös tehtävä jatkuvasti aktiivista työtä.

Näyttää kuitenkin siltä, etteivät positiiviset seikat kotiseudustamme ole levinneet vielä tarpeeksi laajalle. Meidän tulee näköjään pitää vielä kovempaa ääntä itsestämme ja kertoa, että olemme olemassa ja täällä passaa käydä.

Eihän Iisalmea voi markkinoida ilman mainintaa Olvista. Entinen Olvin tunnuslause kehottaa: ajattele positiivisesti! Positiivisesti ajattelemalla pystymme kertomaan kiinnostavaa tarinaa alueestamme ja saada myös muut huomaaman sen kaiken hyvän, mitä meillä täällä on.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 11.9.2017.

Kohtaamisia kesässä

Sain viime viikolla käydä viemässä kaupungin tervehdyksen Suloisessa Suomessamme -taidenäyttelyn avajaisiin. Avajaisissa oli todellista puutarhajuhlan tuntua: aurinko paistoi, ihmiset hymyilivät ja huiluduo loi tunnelmaa. Raatihuoneen taakse olikin kokoontunut runsaasti väkeä, josta valtaosa lähti avajaisten jälkeen vaeltamaan taideteosten lomassa Pohjolankatua pohjoiseen.

Kun olen näyttelyn jälkeen ajanut pitkin Pohjolankatua, miltei poikkeuksetta joku on kävellyt koivukujalla taidetta tutkaillen. Kuten tervehdyksessäni totesin, on hienoa, että taide tulee lähelle ihmisiä, eikä piilottele vain gallerioiden kätköissä. Toki gallerioille on paikkansa, mutta mahdollisuuksien rajoissa on esimerkiksi Pohjolankadun koivukuja mitä mainioin paikka näyttelyille. Kunhan vain katsoja muistaa nousta autosta kun mielenkiinto näyttelyyn herää, ettei liikenne vaarannu.

Mielenkiintoa on herännyt suuntaan ja toiseen: näyttely on herättänyt tunteita. Tämä on taiteen yksi tehtävä, eikä taiteen tarvitse aina kaikkia miellyttää. Kaikki koivukujan teokset eivät välttämättä ole jokaisen mieleen, mutta monipuolinen kokonaisuus tarjoaa jokaiselle jotakin. Jos Suloisessa Suomessamme -taidenäyttely on vielä jostain syystä kokematta, niin varaa tunti aikaa ja kävele Pohjolankatu etelästä pohjoiseen tai päinvastoin – kuinka parhaaksi näet.

Perinteiset kesätapahtumat Ylä-Savossa Eukonkannon MM-kisoista Olusiin ovat vakiinnuttaneet asemansa ja kuuluvat monen yläsavolaisen ja muualta tulevan kesäkalenteriin. On kuitenkin hienoa, että syntyy myös uudenlaisia tapahtumia, joista osa on kertaluontoisia ja osa jää elämään pidempään. Kesätapahtumat ovat luonnollisesti paikallisille tärkeitä, mutta sanan levitessä onnistuneet tapahtumat houkuttelevat ihmisiä kauempaakin. Kotimaan matkailu avartaa kummasti ja luo vireyttä pitäjään kuin pitäjään. Tapahtumakävijä todennäköisesti vierailee paikallisissa ravintoloissa ja parhaimmillaan ottaa mökin vielä yöksi, jos sukujuuret eivät takaa majapaikkaa.

Olipa tapahtuma taide-, kulttuuri- tai urheilutapahtuma, kokoaa se ihmisiä yhteen. Väliaikakahvilla tai pelipaitaa sovittaessa on luontevaa rupatella tuttujen ja tuntemattomienkin kanssa. Yhdessä koettuna tapahtumien sisällöistä aukeaakin usein uusia puolia.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 11.7.2017.

Iisalmessa riittää päätettävää

Iisalmen kaupunginvaltuusto aloitti työskentelynsä alkuviikosta kokoontumalla ensi kertaa. Kokous oli luonnollisesti varsin tekninen henkilövalintoineen. Kuitenkin juuri henkilövalintojen myötä pääsemmekin neljänkymmenenkolmen valtuutetun ja monen muun luottamushenkilön kanssa hommiin valtuustokauden ajaksi. Neuvotteluja tullaan käymään ja päätöksiä tekemään kuntapolitiikan jatkumossa.

Tekeminen ei kuntapolitiikassa koskaan lopu. Istuin menneellä valtuustokaudella muun muassa teknisessä lautakunnassa, missä päänvaivaa ovat aiheuttaneet erityisesti sairaat tilat sisäilmaongelmineen. Ongelmallisia kohteita on paljon, ja näiden puiminen veisi tilaa yhden kolumnisarjan verran. Istuvat päättäjät Iisalmessa ovatkin paljon vartijoina siinä, miten tilojamme korjataan. Jossain tilanteessa purkutuomio ja uuden rakentaminen voi olla armollisin vaihtoehto meille kaikille. Joskus vielä remonteissa käy toteen uhkapelurin harha: vielä kerran rahaa koneeseen ja sitten… Näissä riittääkin meille pähkäiltävää ja päätettävää.

Mitään ei saada rakennettua ilman rahaa, mistä kaupunginvaltuusto päättää. Viime valtuustokaudella solmittiin valtuustosopimus, missä määriteltiin vuosittainen investointiaste muutamaksi vuodeksi eteenpäin. Samankaltaisen sopimuksen tekeminen on viisautta, jotta taloudenpitomme säilyy vakaana ja asiat tulee hoidettua. Tämä asia on valtuustoryhmien käsissä. Toki yllätyksiä menoihin voi aina tulla, kuten olemme huomanneet, eikä kaikkea voida valtuustokauden alussa arvata. Suunnitelmallisuus on kuitenkin jatkumon tae.

Valtuustosopimus investointiasteineen kuulostaa varsin tekniseltä. Emme saa unohtaa, että teknisen toimialan lisäksi Iisalmessa on aloittanut organisaatiouudistuksen myötä sivistys- ja hyvinvointitoimiala. Järjestöjä tulee jatkossakin tukea ja kuntalaisten hyvinvointia edistää koulutusta unohtamatta. On muistettava, että koulupolusta huolehtiminen jatkuu yli kuntien ja ammatillisesta sekä ammattikorkeakoulutuksesta huolehtiminen ei ole pelkästään Iisalmen käsissä. Tämä vaatii alueellista yhteistyötä.

Alueellisen yhteistyön lisäksi meidän tulee puhaltaa samaan hiileen Iisalmessa. Tästä meillä on onneksi varsin hyviä kokemuksia, mikä luo pohjaa päätöksenteolle myös tulevaisuudessa.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 11.6.2017.

Päättäjiltä vaaditaan näyttöjä

Valitettavan usealle nuorelle politiikka sanana on kaukainen ja vaikeasti lähestyttävä. Politiikalle läheinen synonyymi vaikuttaminen kuvaa politiikkaa oivasti ja se kuulostaa myös maanläheisemmältä ja näin ollen konkreettisemmalta.

Käsitystä politiikan kaukaisuudesta nuorille vahvistaa sekin, että valtuustoissamme kautta maan istuu pääsääntöisesti keski-iän ylittäneitä henkilöitä. Kyllä nämä myös tietävät ja taitavat, kuinka asioitamme tulisi hoitaa. Kovin kiireisiäkin tuntuvat olevan, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, kun heistä ei valtuustokauden aikana juuri kuulu. Kuitenkin näin vaalien alla päättäjämme ja sellaisiksi haluavat innostuvat kirjoittelemaan. Neljän vuoden hiljaiselon jälkeen rumba toistuu ja toistuu.

Mielestäni olisi äärimmäisen tärkeää, että päättäjät lautakunnista valtuustoon kirjoittaisivat aika-ajoin, mitä he ovat toimielimissä toimittaneet ja mistä asioista he ovat päättäneet. Olisi ollut myös kiintoisaa seurata esimerkiksi kirjoittelua kaupungin organisaatiouudistuksesta, joka myllää kaupungin toimintamalleja. Tai kirjoittaisivat edes siitä, mitä mieltä he ovat päätöksenteosta ja aikamme politiikan trendeistä yleisesti.

Jos me haluamme nuoria mukaan päätöksentekoon, tulee tietoa ja kokemuksia päätöksenteosta olla helposti saatavilla myös paikallistasolta. Ja päättäjiltä vaaditaan näyttöjä. Pelkillä ajatuksilla kerran neljässä vuodessa ei pitkälle pitäisi pötkiä.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 29.3.2017.

Iisalmi – kasvattava kaupunki

Koulutuksella – tai pikemminkin sillä missä koulutuksensa saa – on merkittävä vaikutus siihen, minne valmistuttuaan nuori jää. Yksin tämän vuoksi ei ole lainkaan merkityksetöntä, mitä Iisalmessa ja laajemmin Ylä-Savossa on tarjota nuorille päähän päntättäväksi.

Toisen asteen koulutuksen järjestäminen säilyy kunnissa ja korkeakoulutuksen osalta vahva sidos kuntiin pysyy omistajuuden mukaan. On tulevaisuuden kuntapäättäjien käsissä, miten Iisalmi kouluttaa ja kasvattaa. Yhteistyö korkea-asteen toimijoiden, meillä Savonia-ammattikorkeakoulun kanssa, mahdollistaa sen, että iisalmelainen nuori voi kouluttautua kotiseudullaan. Harva palaa maailmalta kotiseudulleen sieltä, missä on jatkokoulutuksensa saanut.

Toisaalta, ei kaikki kasvatus ole pelkkää pänttäämistä ja opetusta. Vapaa-aikalautakunnassa myönnetyt avustukset eri järjestöille tukevat esimerkiksi järjestöjen roolia kasvattajina. Ylioppilaskunnassa kaksi vuotta aktiivisesti toimiessani rekrytoimme vaalien alla opiskelijoita ennakkoäänestyksen vaalitoimikuntiin Kuopion kaupungin kanssa. Näen nämä molemmat osana kuntien kasvatustehtävää.

Mietin, miksi iisalmelaisia opiskelijoita ei voitaisi myös rekrytoida ennakkoäänestyksien vaalitoimikuntiin? Opiskelijat saisivat näköalapaikan vaalien toimittamiseen ja oppisivat samalla konkreettisia asioita demokratian toteutumisesta.

Tuleviin vaaleihin eivät opiskelijat toimitsijoiksi ehdi, mutta vuoden päästä tuleviin presidentin- ja maakuntavaaleihin opiskelijoita voisi rekrytoida. Kenties lukion yhteiskuntaopin kursseilta löytyisi asiasta kiinnostuneita ja Iisalmen sivistys- ja hyvinvointitoimiala ottaa asian pohtiakseen.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 10.3.2017.