Brexitin myötä Fimealla olisi iskun paikka

Pari viikkoa sitten saimme lukea arvattavia uutisia Fimean suhteen. Selvitysmies Osmo Soininvaaran raportti ei ollut yllätyksellinen ja nyt hetken tuota raporttia makusteltuani on syytä nostaa eräs toinen ulottuvuus esiin. Sitä taas mikään ei muuta, että eteläiset poliitikot ja virkamiehet saivat (taas) sen mitä halusivat. Viraston pääpiste pysyköön Helsingissä.

Vääntöä Fimean pääpaikasta on käyty aktiivisesti lähes kymmenen vuotta, joka on tämän mittaluokan asian suhteen surkuhupaisan kauan. Ihmettelemättä en voi olla myös pohjoissavolaisen kansanedustajan Heikkisen (kesk.) toteamaa, että Soininvaaran selvitys olisi alueellemme vahvasti myönteinen (SS 19.1.). On totta, että Kansallisen neurokeskuksen sekä THL:n tutkimuslaitos Masoten saaminen Kuopioon olisi myönteinen asia, mutta eivät nämä yksioikoisesti korvaa Fimean tulevaisuuden potentiaalia. Vahvaa myönteisyyttä en näe, sillä esityksen mukaan Masote:n toimipiste tulisi joka tapauksessa jokaiselle yhteistoiminta-alueelle. Kuopio ei siis olisi esityksessä mikään poikkeus muiden yliopistosairaalakaupunkien joukossa.

Työskentelin viime vuonna eräässä KYS:n kehittämishankkeessa ja näin tuolloin potentiaalin, mitä KYS:n Neurokeskuksella olisi antaa kansallisesti, jopa kansainvälisesti. Fimea ja Kansalllinen neurokeskus eivät olekaan joko tai, vaan olisivat voineet olla sekä että vaihtoehtoja ja virastoja Pohjois-Savolle. Näin siis on, jos edunvalvontamme tähän pyrkii.

Väittävät myös vielä, ettei Kuopioon saataisi osaavaa työvoimaa. Itä-Suomen yliopisto tuottaa jatkuvasti osaajia, joilla pitäisi olla osaamista juuri Fimean tarpeisiin. Kaiken lisäksi muutaman vuoden päästä Fimealla voisi olla edessä massarekrytointi, joka ei rajoitu vain Suomeen.

Britannialla on toistaiseksi suuri rooli EU:n lääkevalvonnassa, sillä sen vastuulla on lähes kolmannes lääkkeiden myyntilupien arvioinneista. Muun muassa myyntilupien arviointi on yksi Fimean perustehtävistä ja kuten tiedämme, kasvavat sekä lääketeollisuus että lääkkeiden käyttö vuosi vuodelta. Euroopan lääkevirasto EMA sijaitsee vielä Lontoossa ja Brexitin myötä ainakin Ruotsi on aloittanut aktiivisen kampanjoinnin saadakseen EMA:n itselleen. Myös Tanska on ilmoittautunut kisaan mukaan. Suomi on taasen ministeri Mattilan (ps.) suulla varovaisen positiivinen asian selvittämisen suhteen. Vai että varovaisen positiivinen.

Nyt Fimealla ja ministeri Mattilalla olisi iskun paikka, mutta menevätkö kansainväliset hankkeet sivu suun, kun sisäisen nujakointi vie kaikki mehut? Jos viimeiset vuodet eivät olisi menneet nahisteluun, uskon, että Fimealla ja kansallisesti Suomella olisi huomattavasti vahvemmat lähtökohdat hakea EMA:n pääkonttoria Suomeen. Toivonkin, ettei Fimea jää kehäraakiksi eurooppalaisilla molskeilla.

* Teksti on julkaistu Savon Sanomissa 2.2.2017.

Kun maksasi sanoo poks!

Kesä on aikaa, jolloin milloin millainenkin (h)ajatelma menee mediassa varsin huoletta lävitse mediatalojen kärkkyessä uutisia ja siitä poikivia kirjoituksia. Yksi kevään ja kesän nostoista, jota on ruodittu varsin näkyvästi, on ollut apteekkitoiminta ja sen sääntely. Ahnaat apteekkarit keikkuvat verotilastojen kärjessä ja tähän olisi syytä puuttua topakasti markkinoiden näkymättömällä kädellä. Keskustelu on tärkeää, mutta millä keinoin alaa kehitetään, on asia erikseen.

Vapaiden markkinoiden ideaaliin uskoen sääntelyä puretaan käymällä norminpurkutalkoita. Samaan purku-urakkaan sopisi ideologisesti apteekkialan sääntelyn purkaminen ja alan antaminen markkinoiden hoitamaksi. Taloustieteen klassikko Adam Smithin lanseeraama näkymätön käsi kyllä hoitaisi, että ahnaat apteekkarit saisivat nenilleen. Vai hoitaisiko sittenkään? Vaikkapa kansainvälinen vertailu ei tue väitettä, että alan vapauttaminen juuri laskisi hintoja tai muutenkaan koituisi kuluttajan – siis meidän tavallisten tallaajien – parhaaksi. Todennäköisesti kansainväliset suuryhtiöt pääsisivät temmeltämään Suomeenkin ja tekemään voittonsa, kuten on käynyt muualla.

Nousukkaat liberaalit kuvittelevat tietävänsä, miten asiat tulisi hoitaa. Kuitenkin: sivusta on helppo kommentoida. Usein sivustahuutajilta unohtuu muun muassa, kuinka lääkehaittoihin kuolee jo nyt länsimaissa enemmän ihmisiä kuin liikenteeseen. Päivittäistavarakaupat ovat hinkuneet jo vuosia käsikauppalääkkeitä hyllyilleen ja nyt ne ovat saaneet uusia äänitorvia. Kyllä maksa kestää läpi elämän, mutta kuinka monella se poksahtaisi parasetamolin huolettomasta käytöstä nykyistä aiemmin?

Lääketurvallisuuden takaaminen on humpuukin aikakautena keskeisiä tavoiteltavia asioita terveydenhuollossa. Homeopatiat ja erilasiet höpöhöpö-hoidot menevät kyllä kaupan, kun mannekiiniksi ryhtynyt pseudotieteilijä niitä markkinoi. En epäile hetkeäkään, etteikö alan sääntelyä purettaessa kaikki keinot rahan tekoon nousisi esiin. Keski-Euroopassa kulkiessani apotheke-homeopathie -kyltit ovatkin valitettavan tuttu näky. Mitään tieteellistä näyttöä homeopatian tehosta ei ole esitetty.

Jos jotain tulisi tehdä, niin se ei ole ainakaan alan vapauttaminen. Monopoliasemiin ja kelvollisiin tuloksiin voidaan kyllä puuttua järkevimminkin menetelmin. Nykyisin apteekit toimivat apteekkarin omalla riskillä. Voisiko mekanismi, jossa apteekkeja kannustetaan kilpailemaan reviiristään, toimia? Näin toimisi huutokauppamenettely. Apteekkari, joka haluaisi Helsingin keskustan paraatipaikan, saisi kalliin vuokran lisäksi huutaa toimiluvastaan alueelle todennäköisesti enemmän, mitä vaikkapa Iisalmen Kirkkopuistoon haluava apteekkari. Savukosken sivuapteekista tuskin suurta huutokauppaa syntyisi, vaan paikan saisi varsin huokeasti.

Menettely ei vaikuttaisi lääketurvallisuuteen, mutta laittaisi apteekkarit miettimään, mitä hyvistä apajista kannattaa oikeasti maksaa.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 19.8.2016.