Vihrein valinta

Viikko sitten vietimme suomalaisten ylikulutuspäivää. Ylikulutuspäivä tarkoittaa sitä, jolloin laskennallisesti olemme käyttäneet osuutemme maapallon uusiutuvista luonnonvaroista. Jos kaikki ihmiset eläisivät suomalaisten tavoin, tarvitsisimme 3,6 maapalloa kattamaan kestävästi luonnonvarojen tarve. Elämme kiistatta yli varojen monessakin mielessä.

Vajaa kuukausi sitten alkoi taasen aamujuna, joka mahdollistaa etelässä asioinnin yhden päivän aikana, jyskyttämään Iisalmesta Helsinkiin ja takaisin. Tai Kajaanistahan se lähtee, mutta meille yläsavolaisille Iisalmi lienee pysäkkinä läheisempi. Elinkeinoelämän edustajille ja muille toimijoille tärkeä junavuoro aamusella Helsinkiin aloitti liikennöinnin muutaman vuoden tauon jälkeen 27.3.2018. Tuolloin myös Iisalmen kaupunki tempaisi ja kannusti väkeä hyppäämään raiteille heti aamutuimaan. Nyt kun paljon puhuttu aamuvuoro – ja paluuvuoro illalla – meillä on, kannattaa sitä aktiivisesti käyttää. Onkin hyvä muistaa, että myös VR tuo illaksi kotiin.

Määräraha junayhteydelle on neljäksi vuodeksi, mutta sopimus aamuvuorosta on vuoden 2019 loppuun saakka. Puolitoista vuotta saamme siis näyttää, että junayhteys on meille tarpeen ja sitä myös käytetään. Ja eiköhän sitä käytetä, jos Iisalmen Sanomien galluppiin on uskominen – ja miksei olisi! 354 vastaajaa 531:stä, eli 67 % vastanneista, oli vielä eilen sitä mieltä, että hyppää varmasti junan kyytiin. Kun kaikki vastaajat hyppäävät raiteille muutaman kerran heti aamusta ja houkuttelevat aina hyvän porukan mukaan, niin eiköhän yhteys todista tärkeytensä asiasta päättäville tahoille.

Liikenteellä pitää olla volyymiä eli matka silloin tällöin ei yhteyttä ylläpidä. Junayhteyttä tulisikin meidän käyttää mahdollisimman aktiivisesti. Jos pakko ei ole olla Helsingissä aamupäivällä, niin onhan se ensimmäinen yhteys kieltämättä aikainen. Aamu-uninen saattaa hieraista useamman kerran silmiään matkalla asemalle ja vielä junassakin haukotuttaa, vaikka kahvin olisi saanutkin eteensä. Mikäli kuitenkin jaksaa hypätä aikaisempaan vuoroon, niin eiköhän sitä Helsingissä tai muualla etelässä tekemistä pariksi tunniksi aamupäivän vaihtuessa päiväksi keksi?

VR on kehittänyt toimintaansa monella tavalla. Lipunmyyntiuudistus aiheutti porua aikoinaan, mutta siitäkin on taidettu päästä yli. VR on antanut myös ympäristölupauksia, jotka ohjaavat sen toimintaa ja tavoitteita vuodelle 2030 saakka. Juna on jo nyt kulkupelinä kiistatta vihrein valinta, mutta jatkossa se tulee olemaan mukaan entistä vihreämpi.

Jokaisen meidän ylikuluttaessa luonnonvaroja arjessamme, on junassa matkaaminen varsin hyvä tapa vähentää omaa hiilijalanjälkeänsä matkustamisen osalta. Varsinkin jos vaihtoehtona on ajaminen tai lentäminen. Junalla pääsee kaiken lisäksi näppärästi keskustasta keskustaan ilman turhia katkoksia matkaan.

Viisituntisen Ylä-Savosta voi siten käyttää rauhassa mielensä mukaan.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 18.4.2018.

Kukaan ei ole korvaamaton

Kuntavaalit olivat savotta ja vaalien jälkeiseen aikaan moni vaikuttaja laskeutui rauhoittuen. Oli pääsiäistä ja aikaa lähimmäisten kanssa odoteltavana. Näin tein minäkin, joskin hiljainen viikko alkoi ihmetyksellä. Porina alkoi, kuten olemme saaneet Iisalmen Sanomista lukea.

Huomasin kuukausi sitten, kuinka Savon Voima Oyj:n hallituksen jäseniksi valittiin edelleen, painoarvo sanalla edelleen, Ylä-Savosta Markku Eestilä (kok.) ja Ossi Martikainen (kesk.). Eestilä on istunut hallituksessa vuodesta 1999 saakka ja Martikainenkin samojen pöytien ympärillä vuodesta 2008, kun mukaan lasketaan konsernihimmelin Savon Energiaholding Oy, minkä tytäryhtiö Savon Voima Oyj on.

Savon Voima Oyj on toimialueensa 20 kunnan omistuksessa olevan Savon Energiaholding Oy:n täysin omistama julkinen osakeyhtiö. Päätöksenteko on siis kuntien käsissä. Vai onko tilanne täysin näin?

Hyvän julkishallinnon perusperiaatteisiin kuuluvat riittävä henkilökierto ja avoimuus. Jos yhtiö on kuntien omistama, tulee kunnilla olla aito mahdollisuus vaikuttaa vaikkapa hallituksen jäseniin ja täten yhtiön toimintaan. Nyt hallituksen jäsenten nimeämiset ovat holdingyhtiöllä, joka valmistelee henkilövalinnat vuosikokoukselle. Näinhän se homma osakeyhtiössä toimii. Korjatkaa toki, jos olen ymmärtänyt väärin. Olen kuullut vuosien mittaan niin piirijohtajien kuin kaupunginviskaalienkin suusta, kuinka henkilökiertoa tulisi puljuun saada. Kuitenkin muurit on rakennettu korkeiksi Savon Voiman himmelihallintoon, eivätkä kuntien edustajat ole saaneet ääntänsä kuuluviin.

Omistajakunnat saavat kyllä olla tyytyväisiä Savon Voimaa Oy:n toimintaan, tekeehän se vahvaa tulosta pohjoissavolaisille sähköä ja energiaa myymällä. Osinkoa jaetaan omistajakunnille.

Kuntavaaleissa äänestysprosentti, kuten keskustan kannatuskin, oli huolestuttavan alhainen. Ilman avointa ja hyvää hallintoa äänestysinto jatkaa laskuaan. Nykypäivän kansalaiset vaativat, että toiminta tasolla kuin tasolla kestää päivän valon. Luonnollisesti osakeyhtiölaki asettaa omat rajoitteensa avoimuuteen, mutta se ei ole este luottamuksen rakentamiselle. Eivät tuolileikit ketään kiinnosta. Tai pikemminkin: saisivat kyllä kiinnostaa!

Rohkenen kysyä, onko lähes kahdenkymmenen vuoden hallituspesti kunnallisessa osakeyhtiössä 2000-luvulla mistään kotoisin? Tunnustan, ettei poliitikkojen hetken mielijohteesta tule täysin myllertää jo huoltovarmuudenkin kannalta merkittävän yhtiön hallintoa. Kuitenkin yhtiö, joka maksaa viidelle hallituksen jäsenelleen vuoden 2016 vuosikatsauksen mukaan palkkioita yhteensä 118 000 euroa, on varmasti mukava paikka vaikuttaa.

Kukaan ei ole päätöksenteossa korvaamaton. Ja jos jostain on tehty korvaamaton, on toiminnan johtaminen ja valvonta laiminlyöty täysin. Tällöin muureja on räjäytettävä. Sytytyslangan pitäisi olla omistajakunnilla, jos olen oikeilla jäljillä.

Päätöksenteon tulee myös olla avointa ja herättää luottamusta. Vain tällöin voimme nostaa kuntalaisten uskoa päätöksentekoon tasolla kuin tasolla ja yhtiöissä kuin yhtiöissä.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 15.5.2017.

Kun maksasi sanoo poks!

Kesä on aikaa, jolloin milloin millainenkin (h)ajatelma menee mediassa varsin huoletta lävitse mediatalojen kärkkyessä uutisia ja siitä poikivia kirjoituksia. Yksi kevään ja kesän nostoista, jota on ruodittu varsin näkyvästi, on ollut apteekkitoiminta ja sen sääntely. Ahnaat apteekkarit keikkuvat verotilastojen kärjessä ja tähän olisi syytä puuttua topakasti markkinoiden näkymättömällä kädellä. Keskustelu on tärkeää, mutta millä keinoin alaa kehitetään, on asia erikseen.

Vapaiden markkinoiden ideaaliin uskoen sääntelyä puretaan käymällä norminpurkutalkoita. Samaan purku-urakkaan sopisi ideologisesti apteekkialan sääntelyn purkaminen ja alan antaminen markkinoiden hoitamaksi. Taloustieteen klassikko Adam Smithin lanseeraama näkymätön käsi kyllä hoitaisi, että ahnaat apteekkarit saisivat nenilleen. Vai hoitaisiko sittenkään? Vaikkapa kansainvälinen vertailu ei tue väitettä, että alan vapauttaminen juuri laskisi hintoja tai muutenkaan koituisi kuluttajan – siis meidän tavallisten tallaajien – parhaaksi. Todennäköisesti kansainväliset suuryhtiöt pääsisivät temmeltämään Suomeenkin ja tekemään voittonsa, kuten on käynyt muualla.

Nousukkaat liberaalit kuvittelevat tietävänsä, miten asiat tulisi hoitaa. Kuitenkin: sivusta on helppo kommentoida. Usein sivustahuutajilta unohtuu muun muassa, kuinka lääkehaittoihin kuolee jo nyt länsimaissa enemmän ihmisiä kuin liikenteeseen. Päivittäistavarakaupat ovat hinkuneet jo vuosia käsikauppalääkkeitä hyllyilleen ja nyt ne ovat saaneet uusia äänitorvia. Kyllä maksa kestää läpi elämän, mutta kuinka monella se poksahtaisi parasetamolin huolettomasta käytöstä nykyistä aiemmin?

Lääketurvallisuuden takaaminen on humpuukin aikakautena keskeisiä tavoiteltavia asioita terveydenhuollossa. Homeopatiat ja erilasiet höpöhöpö-hoidot menevät kyllä kaupan, kun mannekiiniksi ryhtynyt pseudotieteilijä niitä markkinoi. En epäile hetkeäkään, etteikö alan sääntelyä purettaessa kaikki keinot rahan tekoon nousisi esiin. Keski-Euroopassa kulkiessani apotheke-homeopathie -kyltit ovatkin valitettavan tuttu näky. Mitään tieteellistä näyttöä homeopatian tehosta ei ole esitetty.

Jos jotain tulisi tehdä, niin se ei ole ainakaan alan vapauttaminen. Monopoliasemiin ja kelvollisiin tuloksiin voidaan kyllä puuttua järkevimminkin menetelmin. Nykyisin apteekit toimivat apteekkarin omalla riskillä. Voisiko mekanismi, jossa apteekkeja kannustetaan kilpailemaan reviiristään, toimia? Näin toimisi huutokauppamenettely. Apteekkari, joka haluaisi Helsingin keskustan paraatipaikan, saisi kalliin vuokran lisäksi huutaa toimiluvastaan alueelle todennäköisesti enemmän, mitä vaikkapa Iisalmen Kirkkopuistoon haluava apteekkari. Savukosken sivuapteekista tuskin suurta huutokauppaa syntyisi, vaan paikan saisi varsin huokeasti.

Menettely ei vaikuttaisi lääketurvallisuuteen, mutta laittaisi apteekkarit miettimään, mitä hyvistä apajista kannattaa oikeasti maksaa.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 19.8.2016.

Yöt ja päivät kaupoilla

Vuoden alusta kauppojen aukioloaikojen sääntely loppui. Kaupat avaavat ovensa maksaville asiakkaillensa aiemmin, tai sitten ne suljetaan myöhemmin. Iisalmessakin osa kaupoista tarttui tähän mahdollisuuteen. Prisma näyttää olevan tänäänkin auki yhteentoista, mutta Citymarket tuttuun ja turvalliseen tapaan yhdeksään. Miten mahtaa käydä kauppa Parkatilla yhdeksän jälkeen, pitäisiköhän minunkin käydä katsomassa?

Vuoden alussa Iisalmen Sanomissa oli artikkeli siitä, kuinka aukiolon laajennettua Prismassa voi asioida mukavasti vaikka iltavuoron jälkeen, tai jahtimakkarat voi noutaa iltasella aamun erästelyä silmällä pitäen. Esitetyt esimerkit ovat totta, enkä kiellä, etteikö ole mukavaa ja helppoa asioida ja ravata suuressa kaupassa silloin kun itselle parhaiten sopii.

Toisaalta, muistan useita kertoja, kun eräretkelle lähtiessämme olemme koukanneet läheisen huoltoaseman kautta ja napanneet sieltä eväät ja muut tarpeet mukaan. Joskus kananmunien huvetessa iltaleivonnoissa on suunta ollut siihen pieneen kauppaan, joka on ollut vielä auki. Näiden pienten kauppojen myynti on ollut alkuvuoden selvässä laskussa.

Sitä sopii pohtia, mitkä ovatkaan todelliset kustannukset laajentuneille aukioloajoille ja ketkä ne lopulta maksavat? Nykyisessä taloustilanteessa eivät ostosmäärät kasva, eikä evästä uppoa vatsaan sen enempää kuin ennenkään. Usko ostosmäärien kasvuun oli kuitenkin yksi syy vapautettaessa aukioloaikoja.

Jo nyt kilpailu Suomen vähittäistavarakaupassa on niukkaa, varsinkin kun Kesko osti Siwat ja Valintatalot. Lamput ja pakastearkut sammunevat tätä menoa kioskeilta ja huoltamoilta. Väite, että aukioloaikojen vapautuminen on pienten kuolema ja suurten voitto, pitää valitettavasti paikkansa.  Ei kannata muutaman vuoden päästä itkeä, jos huoltamoiden ja pikkukauppojen tarjonta on nykyistäkin rajoittuneempi ja ostoksia kannattaa tehdä vain siinä liikkeessä, mistä saa bonuksia tai plussaa. Tai oikeastaan siinä, joka on jäljellä.

Vaikka kaupan alan oligopoli on ongelma, suurempi huoli minulla on alan työntekijöistä perheineen. On muistettava, että jonkun sitä on kassan takana istuttava, kun ostoskoria täytetään iltamyöhään. Kaupan ala on aina ollut naisvaltainen matalapalkka-ala, jolla työn ja perheen yhteensovittaminen on vaatinut uhrauksia. Entä jos molemmat vanhemmat työskentelevät kaupan alalla, joka sykkii pian 24/7? Pannaanko päivähoitotäditkin pian yötöihin? Ja ennen kaikkea, mitä tämä rytmi tekee lapselle?

En kannata poukkoilevaa politiikkaa ja aukioloaikojen sääntelyn palauttamista. Valinnoilla voi kuitenkin vaikuttaa. Jos kassa ei kilise yhdeksän jälkeen, sulkeutunevat ovet jatkossa aiemmin.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 18.3.2016.