Viime vuonna annettiin asetus erikoissairaanhoidon keskittämisestä. Kansankielessä tällä tarkoitetaan esimerkiksi leikkaustoiminnan keskittämistä sellaisten sairaaloiden yhteyteen, joissa on ympärivuorokautinen erikoissairaanhoidon päivystys. Tämän varmasti monet hyväksyvät ja ymmärtävät.
Hiljalleen on valjennut, että keskittämisasetus koskee myös muun muassa tahdosta riippumatonta psykiatrista hoitoa. Tämän myötä eri alueilla, niin myös meillä Ylä-Savossa, on noussut äläkkä. Tovi siten havahduimme myös siihen, kuinka keskittäminen koskee myös sosiaalipäivystyksen järjestämistä. Jatkossa sosiaalipäivystyskin löytyy meillä yliopistollisen sairaalan yhteydestä Kuopiosta.
Keskittämisasetuksella tavoitellaan sekä kustannussäästöjä että laadun parantamista. Sosiaali- ja terveysministeriön julkisen muistion mukaan kuitenkin esimerkiksi sosiaalipäivystyksen uudistaminen tuo nollan euron säästöt. Säästöt ja lisäkustannukset ovat siis yhtä suuret. Jos kaiken lisäksi jatkossa päivystäjä ajaa tapahtumapaikoille Ylä-Savon perukoille taksilla Kuopiosta, mittari raksuttaa tällä välin kummasti. Lisäksi aikaa kuluu kohtuuttomasti, mikä on päivystystilanteessa pahinta.
Surullista on vielä se, että niin psykiatrisen hoidon että sosiaalipäivystyksen osalta toimintamalleja on hiottu vuosikausia Ylä-Savon SOTE:ssa. Myös toiminnan hinta-laatusuhde on kohdillaan.
Hieman yksinkertaistaen voidaan todeta, että sekä psykiatrinen hoito että sosiaalipäivystys kohdistuvat usein ihmisiin, joilla asiat ovat menneet jo monessa kohden vikaan. Jokainen ymmärtää maalaisjärjellä, että molemmissa tilanteissa ennaltaehkäisy sekä tilanteen taustojen tunteminen nousevat ensiarvoisen tärkeiksi. Myöskään läheisten tukea ei saa aliarvostaa.
Ei ole suuri salaisuus, että Itä-Suomessa mielenterveysongelmat ovat suhteessa väestöön yleisempiä kuin muualla Suomessa. Myös masennuslääkkeitä kuluu meilläpäin muuta maata enemmän. Suomalainen erityispiirre mielenterveysongelmissa on se, että ne näyttävät keskittyvän harvaan asutuille alueille. Kaikki raskauttavat asianhaarat osuvat Ylä-Savoon.
Kun tilanne kriisiytyy, on taustojen tuntemisella ja saumattomalla paikallisella yhteistyöllä äärimmäisen suuri merkitys. Juuri näitä on täällä hiottu. Nyt keskitettäessä asetuksella toimintoja yhä kauemmaksi ihmisistä menetetään kriittisiä elementtejä, joilla voitaisiin aidosti pelastaa ihmiskohtaloita.
Sote-uudistuksen eri vaiheissa on kritisoitu suuresti sosiaalipuolen jäämistä uudessa järjestelmässä lapsipuolen asemaan. Tarvitsemme sote-uudistusta, mutta sen myötä heitteille eivät saisi jäädä ne, jotka tarvitsevat apua ongelmiinsa. Säästöjäkään ei esimerkkitapauksessa juuri synny, ja vaikutukset palveluiden laatuun ja ihmiskohtaloihin jäävät lopulta myöhemmin arvioitaviksi.
* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 20.11.2018.