sote-uudistus – Juho Pulkka

Keskittämisen unohdetut kohtalot

marraskuu 24, 2018 julkaissut juhopulkka

Viime vuonna annettiin asetus erikoissairaanhoidon keskittämisestä. Kansankielessä tällä tarkoitetaan esimerkiksi leikkaustoiminnan keskittämistä sellaisten sairaaloiden yhteyteen, joissa on ympärivuorokautinen erikoissairaanhoidon päivystys. Tämän varmasti monet hyväksyvät ja ymmärtävät.

Hiljalleen on valjennut, että keskittämisasetus koskee myös muun muassa tahdosta riippumatonta psykiatrista hoitoa. Tämän myötä eri alueilla, niin myös meillä Ylä-Savossa, on noussut äläkkä. Tovi siten havahduimme myös siihen, kuinka keskittäminen koskee myös sosiaalipäivystyksen järjestämistä. Jatkossa sosiaalipäivystyskin löytyy meillä yliopistollisen sairaalan yhteydestä Kuopiosta.

Keskittämisasetuksella tavoitellaan sekä kustannussäästöjä että laadun parantamista. Sosiaali- ja terveysministeriön julkisen muistion mukaan kuitenkin esimerkiksi sosiaalipäivystyksen uudistaminen tuo nollan euron säästöt. Säästöt ja lisäkustannukset ovat siis yhtä suuret. Jos kaiken lisäksi jatkossa päivystäjä ajaa tapahtumapaikoille Ylä-Savon perukoille taksilla Kuopiosta, mittari raksuttaa tällä välin kummasti. Lisäksi aikaa kuluu kohtuuttomasti, mikä on päivystystilanteessa pahinta.

Surullista on vielä se, että niin psykiatrisen hoidon että sosiaalipäivystyksen osalta toimintamalleja on hiottu vuosikausia Ylä-Savon SOTE:ssa. Myös toiminnan hinta-laatusuhde on kohdillaan.

Hieman yksinkertaistaen voidaan todeta, että sekä psykiatrinen hoito että sosiaalipäivystys kohdistuvat usein ihmisiin, joilla asiat ovat menneet jo monessa kohden vikaan. Jokainen ymmärtää maalaisjärjellä, että molemmissa tilanteissa ennaltaehkäisy sekä tilanteen taustojen tunteminen nousevat ensiarvoisen tärkeiksi. Myöskään läheisten tukea ei saa aliarvostaa.

Ei ole suuri salaisuus, että Itä-Suomessa mielenterveysongelmat ovat suhteessa väestöön yleisempiä kuin muualla Suomessa. Myös masennuslääkkeitä kuluu meilläpäin muuta maata enemmän. Suomalainen erityispiirre mielenterveysongelmissa on se, että ne näyttävät keskittyvän harvaan asutuille alueille. Kaikki raskauttavat asianhaarat osuvat Ylä-Savoon.

Kun tilanne kriisiytyy, on taustojen tuntemisella ja saumattomalla paikallisella yhteistyöllä äärimmäisen suuri merkitys. Juuri näitä on täällä hiottu. Nyt keskitettäessä asetuksella toimintoja yhä kauemmaksi ihmisistä menetetään kriittisiä elementtejä, joilla voitaisiin aidosti pelastaa ihmiskohtaloita.

Sote-uudistuksen eri vaiheissa on kritisoitu suuresti sosiaalipuolen jäämistä uudessa järjestelmässä lapsipuolen asemaan. Tarvitsemme sote-uudistusta, mutta sen myötä heitteille eivät saisi jäädä ne, jotka tarvitsevat apua ongelmiinsa. Säästöjäkään ei esimerkkitapauksessa juuri synny, ja vaikutukset palveluiden laatuun ja ihmiskohtaloihin jäävät lopulta myöhemmin arvioitaviksi.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 20.11.2018.

Yhtenäistä tietoa tarvitaan myös jatkossa

helmikuu 18, 2018helmikuu 17, 2018 julkaissut juhopulkka

Osallistuin viime vuoden puolella seminaariin, jossa tarkasteltiin tutun ja ”turvallisen” sote-uudistuksen uusia käänteitä. Yhden paneelikeskustelun keskiössä olivat sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmät ja se, kuinka kattavasti suomalaista terveysdataa on vuosikymmenten aikana kerätty ja miten loistavia datapankkeja meille on kertynyt.

Kansainvälisesti Suomessa on poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet terveystutkimukselle. Ensinnäkin julkinen terveydenhuolto kattaa koko maan. Sosiaaliturvatunnuksemme taas mahdollistaa terveysdatan yhdistämisen ihmisiin ja kansalaiset voidaan kutsua tarvittaessa jatkotutkimuksiin. Seuranta siis maassamme pelaa. Myös ”helpottava geeniperimä”, kuten FinnGenn-tutkimushanke on diplomaattisesti muotoillut, mahdollistaa paljon. Kansankielelle käännettynä ”helpottava geeniperimä” tarkoittaa eristäytynyttä kansaa, jonka geenit eivät ole liiaksi sekoittuneet. Tämäkin on etumme. Näiden lisäksi Suomessa toimii kansallinen biopankki, johon kootaan näytteitä ja tietoa tutkimusta varten.

Edellämainituista terveystutkimusta edistävistä pilareista monet toteutuvat useissa länsimaissa, mutta kaikki yhdessä löytyvät vain Suomesta. Olemmekin poikkeuksellinen kansakunta.

Suurten tietomassojen hyödyntäminen on tätä päivää ja ennen kaikkea tulevaisuutta. Terveysdatan käyttö niin yksilöllistetyn lääkehoidon tukena kuin koko kansanterveyden edistämisessä on nousemassa terveydenhuollon suureksi mahdollisuudeksi tulevina vuosina. Yksilöllistetty lääkehoito voi olla esimerkiksi sitä, että potilaan tilannetta peilataan suureen datapankkiin ja algoritmit raksuttavat tietoa lääkärin päätöksenteon tueksi.

Tulevaisuudessa leijuu kuitenkin uhkakuvia. Kirjoitin muutama kuukausi sitten erityisesti erikoissairaanhoidon pirstaloitumisesta, ja hajaannus on uhka myös terveysdatan käytettävyydelle.

Maailman katseet ovat kääntyneet Suomeen, ja esimerkiksi Yhdysvalloissa katsotaan kunnioittavasti eurooppalaiseen julkisvetoiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Paradoksaalisesti meidän sote-uudistuksemme tuntuu taasen katsovan silmät kiiluen rapakon takaista järjestelmää, vaikka ei tämä näin yksinkertaista tietenkään ole.

Jos käynnissä oleva sote-uudistus olisi tehty kymmenen tai viisitoista vuotta sitten, kuinka hyvin pystyisimme nyt hyödyntämään kansallista terveys-dataamme? Terveydenhuollon kenttä voisi hyvin olla pirstaloitunut ja eri palveluntuottajat keräisivät dataa vain omiin tarpeisiinsa ja parhaimmillaankin möisivät niitä tutkimus- ja kehitystyöhön hyvään hintaan. Viitteitä tästä on jo nyt olemassa.

On tavoittelemisen arvoista säilyä maana, jossa voidaan tehdä luotettavaa terveystutkimusta. Koska tietojärjestelmät ovat keskeinen osa myös potilaan hoitoa, on äärimmäisen tärkeää, että yhtenäiseen tietojärjestelmään pyrittäisiin myös mahdollisen valinnanvapauden toteutuessa. Tämän suhteen olen skeptinen.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 18.2.2018.

Vähiten epäonnistuneen maan sote-uudistus

marraskuu 11, 2017marraskuu 11, 2017 julkaissut juhopulkka

Viime viikkoina sote-uudistukseen kokoomuksen ajama valinnanvapaus erikoissairaanhoitoon on ollut kansan huulilla ja politiikan kulisseissa pörisee. Olen aiemmin kirjoittanut valinnanvapauden ongelmista kuluttajan näkökulmasta, missä tiedon epäsymmetria luo epäsuhdan terveyspalveluiden kuluttajan ja tuottajan välille. Tarkastellaan nyt hieman rakenteita.

Suomi on maailman vähiten epäonnistunut maa monilla mittareilla. Korruptio on vähäistä, lapsikuolleisuus minimissään ja uskokaa tai älkää, myös erikoissairaanhoito kestää hyvin vertailun. On totta, että erikoissairaanhoidon tehokkuudessa ja palveluketjuissa on petraamisen varaa. Laatu on kuitenkin hyvää. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaiskustannukset suhteessa bruttokansantuotteeseen kestävät vertailut. Emme olekaan niin surkea maa kuin mitä välillä annetaan ymmärtää. Tosin, aina pystyy parempaan.

Vaikka erikoissairaanhoito on laadukasta, ei tämä sulje pois sote-uudistuksen tarvetta. Tarvitsemme uudistuksen, jotta kansalaiset olisivat samalla viivalla palvelujen suhteen ja hoitoketjut vetäisivät. Enkä usko kenenkään tässä maassa muuta väittävänkään. Tarvitsemme uudistuksen, mutta millä hinnalla ja millaisin ehdoin? Laajaan valinnanvapauteen ja markkinaehtoiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon meidän ei pidä mennä. Nyt kaavailtu valinnanvapauden laajentuminen on kyseenalaista.

Erityisesti erikoissairaanhoidon palveluntuotannossa voi esiintyä mittakaava- ja yhdistelmä etuja. Yksinkertaistettuna esimerkkinä mittakaavaetujen havainnollistamiseen käyvät vaikka kuvantamispalvelut. Yhdellä arvokkaalla kuvantamislaitteella on mielekästä kuvata useampi potilas, jolloin yhden potilaan kuvantamiskustannus laskee jokaisen kuvantamistoimenpiteen myötä.

Mikäli palveluntarjoajia on useita ja palveluntarjonta hajaantuu, ei edellä mainittuja etuja voida saavuttaa. Yksinkertaistaen tämä puoltaa sitä, että tiettyjä palveluita on järkevää keskittää. Mikäli esimerkiksi laajenevan valinnanvapauden vuoksi erikoissairaanhoidon palveluntuotanto pirstaloituu, edellä mainitut tuotannolliset edut menetetään.

Sipilän hallitusohjelmassa on kirjattu tavoitteeksi kolmen miljardin euron säästöt sote-menoista. Sote-uudistukseen liittyy nyt ongelmakohtia, jotka saavat tavoitteet näyttämään epärealistisilta. Muun muassa valtiontalouden tutkimusvirasto on tuoreessa raportissaan todennut, ettei nykytiedon valossa kolmen miljardin euron säästötavoite ole realistinen. Samaan toteamaan ovat päätyneet useat asiantuntijat pitkin sote-uudistuksen valmistelua. Ovatpa useat arvelleet kustannusten vain kasvavan. Näiden arvioiden myötä hallitus toimii vähintäänkin hallitusohjelmansa reunalla.

Sote-uudistus tulee rakentaa tuomaan hyötyjä ja säästöjä. Tähän on vielä pitkä matka.

Alkuun totesin, että Suomi on vähiten epäonnistunut maa. Sellaisena Suomi vielä saisi pysyä. Jos annamme sote-uudistuksen mennä suunnitellunkaltaisena läpi, tipumme yhdellä mittarilla monta sijaa alaspäin.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 11.11.2017.

Kömmähdyksen vuoksi piilomainontaa yläsavolaisille?

tammikuu 22, 2017tammikuu 23, 2017 julkaissut juhopulkka

Ylä-Savon SOTE:Ssa alkoi vuoden vaihtuessa paljon puhuttu valinnanvapauskokeilu. En nyt pureudu valinnanvapauden problematiikkaan sosiaali- ja terveydenhuollossa, vaan pohdin eri toimijoiden asemoitumista.

Kokeiluun liittyen yläsavolaisiin kotitalouksiin postitettiin esitteet. Esite oli hyvä ja tarpeen, mutta en voinut olla miettimättä: onpa esite tutun oloinen, jossain olen tämän nähnyt. Pientä selvittelyä tehtyäni havaitsin, että esitteen värimaailma ja tyyli muistuttavat vahvasti erään terveysyrityksen, Attendon, tyyliä. Samankaltaisuus on ilmeinen, vertaa vaikka itse.

Sote-uudistus valinnanvapauksineen antaa mahdollisuuksia (kuten tarjoaa myös haasteita) julkiselle ja yksityiselle palvelutuotannolle. Vaikka en ole valinnanvapausintoilija, haluan nähdä riippumattomat kokeilun tulokset. Yksikään toimija ei vahingossakaan saisi saada markkinoilla etumatkaa.

Markkinoinnilla ja mielikuvilla on tutkitusti vahva vaikutus ihmisen käyttäytymiseen. Tämä vahvistu vielä terveyteen liittyvissä kysymyksissä. Asiakas ei terveytensä hoidosta pitkälle tiedä, sen vuoksi meillä on hoitajat ja lääkärit. Ja mistä ovista asiakas sisään käy, määrää pitkälti sen, kuka terveytä sitten hoitaa.

Nyt jo yhden yksityisen toimijan ilme on ainakin osin tuttu yläsavolaisille. Vaikka kyseessä lienee kömmähdys, on tämä kömmähdys mielestäni vakava.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 23.1.2017.

Uusi Iisalmi pitää kiinni nuoristaan

syyskuu 23, 2016joulukuu 17, 2016 julkaissut juhopulkka

Sote-uudistus muuttaa kuntaa ja miten asiat kuntatasolla tulee nähdä. Sotesta puhutaan kaikkialla. Ja kuuluuhan näin olla, sillä onhan uudistus merkittävimpiä vuosikymmeniin. Liian vähälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, mitä kuntiin jää ja mitä kunnat voivat tulevaisuudessa tehdä. Millainen on uusi kunta?

Iisalmessa on onneksi tartuttu hetkeen. Organisaatiouudistus keventää monin osin rakenteita ja jouhevoittaa päätöksentekoa. Kuitenkaan tämä ei riitä: on uskallettava pyöritellä uusia ajatuksia niin kahvipöytäkeskusteluissa kuin päätöksenteon pöydillä.

Mitä tekevät kuntien johtajat tulevaisuudessa, kun kuntien talousarviosta leikataan puolet pois? Alennetaanko heidän palkkansa vastaamaan vastuutasoa vai käyttävätkö he tarmonsa entistä enemmän edunvalvontaan ja uusien avausten tekemiseen? Jossain kunnan talouden puolittuminen tulee näkyä.

Joku voi ajatella, että sote-palveluista huolehtimisen siirtyminen pois kuntapohjasta köyhdyttää vaikutusmahdollisuuksia ja tekemisen meininkiä kunnissa. Minä uskon toisin useastakin syystä. Ensinnäkin uudistuksen myötä kuntaan jää päätettäväksi sellaisia asioita, joihin kuntapäättäjillä on aidosti osaamista. Rehellisesti sanoen: kovin harvalla kuntapäättäjällä on mitään hajua siitä, miten sote-palvelut tulisi järjestää. Tietämys rajoittuu mantraan ”hoitoon on päästävä mahdollisimman nopeasti” kokonaisuuden jäädessä unholaan.

Uudistuksen myötä kuntaan jää ihmisen kokoisia asioita päätettäväksi. Esimerkiksi viihtyvyyden lisääntyminen voi hyvinkin saada uutta potkua, kun ainaista sote-virttä ei tarvitse kunnantalojen käytävillä itkua tihrustaen veisata. Kahvipöytäkeskusteluissa voidaankin käyttää aika uusiin avauksiin.

Vanhaan malliin ei voida jatkaa, jos haluamme aidosti kehittyä. Iisalmen kokoisten kaupunkien ja erityisesti pienempien pitäjien ongelmana on, että yhteiskunnallisesti aktiivinen nuoriso käy – ellei sille tielle jää – opiskelemassa toisaalla. Harva palaa kotiseudulleen asumaan, osa käy sentään kesätöissä tutuilla kulmilla ensimmäisinä opiskeluvuosina.

Uudessa Iisalmessa jokainen kuntalainen voi vaikuttaa kotikuntansa asioihin myös maailmalta käsin. Viime valtuustossa tehty aloite kotikuntarahan maksamisesta nuorille aktiivisille kuntalaisille on yksi tapa vahvistaa nuorten kiinnittymistä Iisalmeen. Nyt kunnan päätöksenteossa on useammankin nuoren mentävä aukko.

Jos (ja kun) aloite saa tuulta alleen, uskon että jokainen valtuustoryhmä saa myös sitoutettua useamman nuoren päätöksentekoon tulevalla valtuustokaudella. Tämä kantaa tulevaisuudessa eittämättä hedelmää, eikä Iisalmesta tule vain eläkeläisten paratiisi.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 23.9.2016.

Sonkajärven röntgen ei ole kustannusvaikuttava

syyskuu 9, 2016joulukuu 17, 2016 julkaissut juhopulkka

Sonkajärveläiset demarivaikuttajat Tervo ja Hynynen ruotivat (IS 5.9.) keskustalaisen Tarja Pirkkalaisen (IS 14.7.) kirjoitusta Sonkajärven röntgenlaitteen hankinnasta kovin sanoin. Asiahan ei sikäli minulle iisalmelaisena kuulu, mutta yläsavolaisena tulevaan yhteiseen PoSoTe:en uskoen, en malta olla minäkin ihmettelemättä naapuripitäjän touhuja.

Sonkajärvi päätti siis laittaa reilut 200 000 euroa röntgenlaitteen hankintaan sekä toimitilan muutostöihin. Summa on paljon tämän kokoiselle kunnalle ja varsinkin tilanteessa, missä sote-kokonaisuus ei suosita laiteen hankintaa. Eikä Ylä-Savon SOTE ilkeyttään jätä laitetta uusimatta, vaan perusteet uusimatta jättämiselle olivat selkeät. Käyttöaste ei yksinkertaisesti riitä, eikä kokonaisuutta palvele Sonkajärven uusi laite. Samankaltainen kohtalo tulee käymään myös – väistämättä ja valitettavasti – joillekin Iisalmesta nyt saatavista sote-palveluista. Nämä selviävät meille myöhemmin uudistusten edetessä.

Kolmena päivänä viikossa toimiva röntgenlaite ei ole kovin kustannusvaikuttavassa käytössä, sillä tällöin laite ”seisoo” neljänä päivänä viikossa. Suuria kiinteitä kustannuksia saadaan yksikkötasolla alas ainoastaan tehostamalla resurssin käyttöä. Tässä tapauksessa siis röntgenin tulisi ”laulaa” arkena ja pyhänäkin. Hynysen (sd.) ja Tervon (sd.) väite kustannusvaikuttavuuden saavuttamisesta kolmella päivällä viikossa, on siis lähinnä löyhää populismia. Mikäli röntgenlaite halutaan aidosti kustannusvaikuttavaan käyttöön, vaatisi tämä laitteen suoltavan kuvia ainakin jokaisena arkipäivänä, mihin ei kuitenkaan taida olla realistista mahdollisuutta.

Toisaalta, tiedä vaikka sonkajärveläiset päättäjät ovatkin kauaskatseisia. Vaikka sote-uudistuksen myötä 1.1.2019 ei kunnilla ole sote-asioita hoidettavanaan, eihän mikään periaatteessa estä kunnan yhtiötä toimimasta tälläkin kentällä. Ei kai vain sonkajärveläiset kuvittele saavansa lisätuloja ja röntgenlaitteen käyttöasteen lisäystä myymällä röntgenpalveluitaan tulevaisuudessa sote-yhtiönsä kautta vaikkapa Kajaaniin? Tuskin kuitenkaan.

Sote-uudistus etenee Pohjois-Savossa liian verkkaiseen tahtiin, eikä eri kuntapäättäjien ristivedot uudistusta edistä. Onko yläsavolainen yhteistyö lopulta vain sanahelinää jokaisen vartioidessa omaa reviiriään vahtikoiran lailla? Jos haluamme saada toimivat sote-palvelut säilymään Ylä-Savossa, ei yksikään kuntapäättäjä saisi unohtaa kokonaisuutta – vaikka kuntavaalit kolkuttelevatkin jo ovella.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 9.9.2016.