Kuntien rooli muuttuu

Seuraavien vuosien aikana kuntasektorilla tapahtuu paljon. Suunniteltu maakuntauudistus siirtää osan päätöksenteosta ja kuntien nykyisistä tehtävistä maakuntiin, jonka valtuustoon meidän tulee – sitten joskus – äänestää pätevimmät päättäjät. Vaikka maakuntahallinto vahvistuu, ei tule unohtaa asioita, jotka jäävät meille kotikuntiin nykyistä pienemmällä talouden liikkumavaralla.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirtyy maakunnan kontolle, mikä on askel oikeaan suuntaan. Vaikka järjestämisvastuu siirtyy meidän tapauksessa pois Ylä-Savon SOTE:lta, on maakunnan päättäjien pidettävä huoli siitä, että Ylä-Savossa järjestetään tarkoituksenmukaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Tämä on oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon vaalimista, mikä on eheän maakunnan edellytys.

Maakunnan kokoisen sote-toimijan tuomat edut ovat monin osin kiistattomat. Tämä ei kuitenkaan saa tulla tarkoittamaan sitä, ettei Ylä-Savossa voitaisi toteuttaa oikein mitoitettuja palveluita. On hyvä muistaa, että sosiaali- ja terveydenhuolto kokonaisuudessaan on merkittävä työllistäjä alueella kuin alueella. Ylä-Savo ei ole tästä poikkeus.

Jos esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ja samalla työpaikkoja siirtyy vahvasti pois alueeltamme, vaikuttaa tämä väistämättä alueemme kehitykseen. Töiden perässä siirtyvät usein myös kaupoissa käyvät ihmiset, lapset vanhempineen ja niin edelleen. Ajan myötä väki käy lopulta vähiin. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa kehitettäessä tuleekin huomioida kokonaisuus, eli yhteiskunnalliset vaikutukset. Sama pätee kaikkiin muihin julkisen sektorin toimintoihin koulutuksen järjestämisestä oikeuslaitokseen. Mitään olennaista ei saisi jättää yhtälön ulkopuolelle, kun erinäisiä toimintoja järjestellään uudelleen kaaviokuvia eri pöydissä pyöritellen.

Olennaista on myös muistaa, ettei yksin julkinen sektori tule pärjäämään ja luomaan elinvoimaa. Tärkeässä roolissa ovat yksityisen sektorin toimijat palveluineen ja yrityksineen.

Elinkeinopolitiikan ja työllisyyden hoidon arvioidaan nousevan kuntien yhdeksi tärkeimmäksi tehtäväksi maakuntauudistuksen myötä. Unohtaa ei pidä koulupoluista ja vapaa-ajan palveluista huolehtimista, mitkä koetaan konkreettisimmin arjessa ja usein näistä otetaankin kantaa suuntaan ja toiseen.

Ylä-Savossa erityisesti vientiyritysten tilauskannat näyttävät vihreää. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut jo tovin osaavan työvoiman puute. Tilanne on sama alihankkijoilla, jotka eivät kykene tuottamaan tämän myötä riittävästi komponentteja isommilleen.

Vientiyritykset tarvitsevat osaajia, joita ei meinaa löytyä ei sitten millään. Emmekä ole Savossa yksin tämän ongelman kanssa, vaan osaajapula koettelee niin Kainuuta kuin Pohjois-Karjalaa. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteistyötä osaajien haalimisessa tulee tehdä yli kunta- ja maakuntarajojen.

Kuntien rooli siis muuttuu ja yhteistyön merkitys vain vahvistuu.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 18.1.2018.

Miehistöä kaivataan

Olen kesän aikana tavannut useita yrittäjiä erilaisissa tilaisuuksissa niin Ylä-Savossa kuin vaikkapa Oulussa, missä vietettiin kesän korvilla valtakunnallista yrittäjien ja kuntapäättäjien seminaaria. Seminaarissa, vastoin kenties kaikkia ennakko-oletuksia, Ylä-Savo nousi positiivisesti esiin useammassakin puheenvuorossa. Meille yläsavolaisille menestystarinamme ovat toki jo tuttuja, mutta muualta päin katsottuna alueellemme yrittäjyyden ja teollisuuden merkitystä ei aina välttämättä osata arvostaa.

Yritysten liikevaihdot ylsivät Ylä-Savossa viime vuonna 5,2 prosentin kasvuun. Väkilukuun suhteutettuna Ylä-Savon viennin arvo on ollut jo hyvän aikaa Suomen huippua. Tämä on vahvojen vientiyrityksiemme – niin pienien kuin suurienkin ansiota. Koko Pohjois-Savoon povataan Ylen (6.8.2017) mukaan yritysten liikevaihtojen kasvavan kuluvana vuonna 8-11 prosenttia. Maakuntien yrittäjyydelle Ylen uutisointi on harvinaista herkkua, sillä harvoin näin näyttävästi nostetaan esille muiden kuin muutaman suurimman kaupungin aluetalouden positiivista virettä.

Jokin on kuitenkin saanut Ylä-Savoon nousemaan teollisuuskeskittymän, joka antaa merkittävän osuuden myös koko Suomen vientiteollisuudelle. Useampikin vastaantulija on ihmetellyt alueemme yritysten arvoa ja mittasuhteita. Kaikesta päätellen täällä on ollut ja on edelleen vahva yrittämisen kulttuuri, mikä luo uutta ja ylläpitää myös vanhaa sitä kehittäen.

Esimerkiksi Genelecit, Lunawoodit ja Profilet ovat alueemme lippulaivoja, vain muutaman mainitakseni. Lippulaivojen vanavedessä seilaa melkoinen armada tukialuksia, jotka mahdollistavat suurempien yritysten toimimisen. Yksikään näistä vahvoista vientiyrityksistä ei yksin yltäisi nykyisiin tuloksiinsa. Verkostoituneet yrittäjät ja alihankintaketjut ensinnäkin mahdollistavat lippulaivojen operoinnin maailman merillä, mutta myös työllistävät väkeä merkittävästi alueellamme. Vaikkapa Ponsse työllistää suoraan Ylä-Savossa noin 500 henkeä, mutta työllisyysvaikutus alihankkijoineen on kuitenkin lähempänä tuhatta.

Harvan lähipiiriin mahtuu suuryrityksen perustajaa tai toimitusjohtajaa, mutta tukialuksia löydämme varmasti lähempää. Näitä ovat niin konepajat, verhoomot kuin tilitoimistotkin koko Ylä-Savossa, jotka kaikki ansaitsevat kiitoksen ja arvostuksen yhtä lailla vientiyritysten rinnalla.

Periaatteessa yläsavolaisilla yrittäjillä ja yrityksillä pyyhkii hyvin ja tilauskannat näyttävät vihreää, ja töitä saisi painaa yötä päivää. Kuitenkin huoli erityisesti teollisuuden puolella ammattitaitoisen työvoiman saatavuudesta on todellinen. Kaksi metallinpalasta eivät yksikseen kulmaksi taitu eivätkä liimapalkit tartu toisiinsa ilman käsiparia.

Armada tarvitsee täydennysmiehistöä, joka meidän tulee tänne houkutella. Osaavalla miehistöllä ja taitavalla päällystöllä ajantasaisine aluksineen voi Ylä-Savon kauppalaivasto vielä vahvistaa asemaansa maailmalla.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 11.8.2017.

Kaikki duuniin

Saattoipa nuori haluta töitä. Hän käveli TE-toimistoon, missä hänet otettiin vastaan ja alettiin toimeen. Pian nuori laitettiin kotiin: palaillaan!

Viikon päästä hän sai kirjeen, joka sisälsi tulosteena työpaikkoja. Ajattele: tulosteena! Näppärä nuori olisi itse löytänyt samat tiedot internetistä – ja oli varmaan löytänyt ja ottanut yhteyttä (työ)paikkoihin. Mitä virkaa kuvatulla puljulla oli? Joutaisi räjäyttää!

Nuorisotyöttömyys osana työttömyyttämme on aikamme suuri ongelma. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle laskentatavasta riippuen 1,2–1,5 miljoonaa euroa, eikä näiden nuorien määrää tiedä kukaan. Hupsua on, että aikanamme tiedämme tarkalleen muun muassa, montako lehmää tiloillamme on.

Onneksi alun esimerkki ei ole Savosta, mutta se ei tarkoita, että meillä olisi varaa tuudittautua tyytyväisyyteen. Nuorisotyöttömyysaste on meillä muuta maata pienempi, sen ollessa noin 22 %. Jotain on siis tehty oikein, mutta paljon on vielä tehtävää, jotta yksikään – niin nuori kuin ikinuorikin – ei jäisi työttä. Yksi hanke tällä saralla on Nuoret duuniin 2017, joka pyrkii puolittamaan Pohjois-Savossa alle 30-vuotiaiden työttömyyden. Tavoite on kova, mutta niin on tarvekin.

Työttömyyden vaikutukset kansantalouteen mitataan miljardeissa, eikä vaikutuksia yksittäiseen työttömään ihmiseen voi sivuuttaa. On kyse kuitenkin ihmisestä eikä vain tilastomerkinnästä. Esimerkiksi Iisalmessa yleinen työttömyysaste huitelee 17 %:n paikkeilla ja pitkäaikaistyöttömien sakkomaksut rokottavat kaupunkia noin 1,5 miljoonalla eurolla vuodessa. Näille rahoille löytyisi varmasti muutakin käyttöä.

Eri työllisyystoimijoiden viranomaisista hankkeisiin, nuorisotyöstä yrityksiin tulisi reippaasti ravistella nykyisiä malleja: olla innovatiivisia. Ei työllistäminen tosin yksinkertaista ole. Tämän olen huomannut muun muassa Nuoret Duuniin 2017 -hankkeen ohjausryhmän selkeästi nuorimpana jäsenenä. Tuolla istun ainoana nuorena johtajien ja päälliköiden seassa.

Viranomaiset luulevat useasti tietävänsä, mitä työttömät tarvitsevat työllistyäkseen tai mitä koulutusta he ovat vailla. Kuka 55-vuotias pitkäaikaistyötön, lievästi päihdeongelmainen, hyötyy atk-kurssista tai kuka paljon pätkätöitä tehnyt tohtorismies CV-pajasta? Erilaiset kurssit monesti kaunistelevatkin tilastoja, kun työtön ei olekaan kurssilaisena ”työtön”. Paras esimerkki todellisuudentajun katoamisesta oli se, että eräässä 600 000 euron arvoisessa ammattikoululaishankkeen ohjausryhmässä pienivirkaisin henkilö oli vararehtori. Nuoria ei ohjausryhmään huolittu.

Olkoon työtä vailla oleva nuori tai jo varttuneempi, tulisi työllistämisen täsmäaseen osua maaliinsa. Tähän tarvitaan tiedustelutietoa, mikä ei itsestään komentokeskukseen kantaudu: etsivään työhön ja osallistavuuteen on panostettava.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 28.10.2016.