Jatkuvan oppimisen juoni

Kirjoitin keväällä kolumnin siitä, kuinka meidän tulee kyetä tunnistamaan ja hyödyntämään entistä enemmän verkostoja ympärillämme, kun teemme yläsavolaista yhteistyötä. Maailma tiivistyy verkostojen myötä entistä enemmän, eikä Ylä-Savo ole tässä poikkeus. 

Yksi nykyaikamme keskeinen sosiologi Manuel Castells luonnosteli jo vuosituhannen taitteessa, kuinka yhteiskuntia voidaan luonnehtia verkostoyhteiskunniksi, joissa osaamiseen nojaaminen on keskiössä. Vuosien kuluessa ilmiö ei ole kadonnut minnekään, vaan pikemminkin voimistunut entisestään. Ei turhaan puhuta niin organisaatioiden kuin yksittäisten työntekijöiden osaamisen kehittämisestä kuin jatkuvasta oppimisestakin. 

Jotta organisaatiot kykenevät kehittymään sekä verkottumaan mahdollisimman tehokkaasti ja näin edistämään yhteistyötä, on yksittäisten työntekijöidenkin oltava ajan tasalla tiedoiltaan ja taidoiltaan. Erityisesti tämä korostuu tietotekniikan ja teknologian parissa, jotka etenevät kehityksessään hurjaa vauhtia. Ei ole sattumaa, että osaajista on meillä Ylä-Savossakin pulaa ja heistä käydään jatkuvasti kilpailua. Mikään toimiala voi myöskään kehittyä, mikäli osaamisen kehittämistä ei tunnisteta ja siihen kannusteta. 

Valtioneuvosto julkaisi loppuvuodesta 2020 jatkuvan oppimisen parlamentaarisen uudistuksen linjaukset, joiden tavoitteena on jatkuvan oppimisen järjestelmän uudistaminen vastaamaan tulevaisuuden tarpeita. Asiakirja toimenpiteineen on tarpeen ja on hyvä, että valtiovalta on ottanut asiakseen edistää jatkuvaa oppimista. Kuitenkin itsensä kehittäminen lähtee ihmisestä itsestään ja erityisesti siitä, että hänellä on mahdollisuudet ja kannusteet kehittää osaamistaan, olkoon hän sitten työn piirissä tai sen ulkopuolella. 

Kuten valtioneuvoston julkaisun saatesanoissa todetaan, on jatkuva oppiminen paras turva työn, teknologian ja maailman muutoksessa. Toteama pätee niin organisaatioihin kuin yksittäisiin ihmisiinkin. 

Rohkenen väittää, että ne organisaatiot, jotka ovat tunnistaneet jatkuvan oppimisen juonen, ovat menestyneet ja tulevat menestymään myös jatkossa. Samoin nämä organisaatiot kykenevät parhaiten yhteistyöhön verkottuvassa maailmassa ja näinkin luomaan hyvää ympärilleen.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 18.8.2022.

Verkottuen kohti vuotta 2030

Useissa puheenvuoroissa täällä Ylä-Savossa kuulostellaan, miltä kuntakenttä näyttää ja millainen vuoden 2030 kunta voisi olla. Myös Iisalmen kaupungissa olemme jo vuosia katsoneet vuoteen 2030 ja konkreettisimmin tämä näkyy kaupunkistrategiassamme, joka hyväksyttiin Iisalmen kaupunginvaltuustossa viime vuoden lopulla. 

Tavoitteemme vuodelle 2030 voi tiivistää visioomme. Tämän mukaan Iisalmi on kansainvälisesti tunnettu, helposti saavutettava, rohkeasti kehittyvä ja vetovoimainen kaupunki, joka tarjoaa loistavat asumisen ja yrittämisen olosuhteet sekä toimivat seudulliset palvelut. Iisalmen tavoitteena onkin olla Suomen ihmeellisin kaupunki. 

Jotta visiot ja tavoitteet eivät jää sanahelinäksi, ovat nämä purettu eri toimenpiteiksi, joiden toteutumista luonnollisesti seurataan ja joita tultaneen ennen vuotta 2030 vielä hiomaa pariin otteeseen. Sama pätee väistämättä itse strategiaan. Muuttuuhan maailma ympärillämme arvaamatonta vauhtia ja totta on se, ettei meistä kukaan tiedä, millainen kuntakenttä, maailmasta puhumattakaan, meillä on vajaan kahdeksan vuoden kuluttua. 

Toiminta-ajatuksenamme on huolehtia asukkaiden hyvinvoinnista ja vahvistaa koko seudun kilpailukykyä ja vetovoimaa. 

Useissa puheenvuoroissa peräänkuulutetaan myös kuntien välistä yhteistyötä, josta meillä onneksi täällä on erilaisia hyviä kokemuksia. Toiminta-ajatuksen jäljempi osa velvoittaa meitä yhä edelleen tekemään vahvaa yhteistyötä Ylä-Savossa muiden kuntien kanssa. Jokaisella seutukuntamme kunnalla on omat vahvuutensa, jotka tulee tunnistaa ja tämän myötä kyetä hyödyntämään entistä paremmin. Tämä koskee niin palveluiden järjestämistä kuin vetovoimatekijöiden esiin tuomista, näin pari asiaa mainitakseni. 

Maailma verkottuu keskenään entistä voimallisemmin, eikä tämä jo 1900-luvun taitteessa tunnistettu sosiologinen ilmiö verkostojen merkityksestä modernissa yhteiskunnassa ole kadonnut. Uudet toimintamallit mahdollistavat myös verkostojen entistä paremman hyödyntämisen, mitä teknologian lisääntyminen edesauttaa. Käytännön esimerkkinä aihepiiristä voidaan ottaa etäyhteyksien käyttöönotto koronapandemian alkaessa. 

Kun tunnistamme vahvuutemme ja kykenemme luomaan näiden ympärille entistä toimivampia verkostoja, pystymme niin Iisalmessa kuin Ylä-Savossa kulkemaan määrätietoisesti kohti parempaa 2030-lukua.

* Teksti on julkaistu Iisalmi-lehdessä 27.4.2022.

Kyseenalaisia kohtaamisia

Kävi kesällä niin, että eräs iisalmelainen tapasi Helsingissä tuttavansa. Kun puheeksi tulivat kotiseudut, totesi tuttava, että juuri junamatkalla vastapäätänsä istui kaksi poikaa Iisalmesta: todellisia Iisalmen ihmeitä! Kovin olivat tohkeissaan matkalla Helsinkiin, mitä hän kirjan lukemisen lomassa lörpöttelyä kuunteli. Teinien määränpää ei tosin ollut Linnanmäki, vaikka Pasilaan olivatkin jäämässä. Heillä oli nimittäin aivan toisenlaiset huvit mielessä, sillä pilven hinnoista ja ostamisesta he puhuivat. Paluuliputkin heti seuraavaan junaan takaisin Iisalmeen oli ostettu, joten Helsinkiin ei pitkäksi aikaa aiottu jäädä huvittelemaan. 

Pari päivää sitten lenkkeilin Paloisvuoren suunnalla, kun nenääni leijaili imelä tuoksu. Mopopoikahan se siellä oli tupakointia suunnittelemassa. Kun menin juttelemaan ja pohdin ääneen, että kovin on syrjäinen paikka ja kelikin kurja tupakoinnille, sain vastaani hämmennyksen ja vastareaktion, jotka paljastivat kyllä pojan aikeet. Erityisesti huolen minussa herätti se, että ilman väliintuloa hän todennäköisesti olisi kohta jatkanut piikillänsä matkaa mieli turhankin kevyenä. 

Viime vuosina on puhuttu – ja syystäkin – yläsavolaisten nuorten huumeiden käytöstä sekä niiden saatavuudesta. Kouluterveyskyselyn tulokset 8. ja 9. luokkalaisille esimerkiksi Iisalmessa osoittavat, että kahdessa vuodessa (2017-2019) niiden nuorten määrä, jotka kokivat huumeiden hankkimisen kotipaikkakunnalta olevan helppoa, kasvoi 26 prosentista 53 prosenttiin. Siis pari vuotta sitten yli puolet iisalmelaisista 8. ja 9. luokkalaisista koki saavansa halutessaan huumeita helposti, Kiuruvedellä jopa 56 prosenttia. Trendi on kansallinen. Odotan mielenkiinnolla kuluvan vuoden kyselyn tuloksia. 

Toisaalta samanaikaisesti raittiiden nuorten määrä on kasvamaan päin tai ainakin pysyttelee kansallisesti 60 prosentin pinnassa. Jos THL:n tilastoja tarkastelee pidemmältä ajalta, on parinkymmen vuoden aikana alaikäisten humalajuominen vähentynyt, ja kerralla juodaan vähemmän. Valtaosa nuorista käyttäytyykin hyvin ja terveellisesti, mutta kuten monessa muussakin asiassa, juopa hyvin ja huonosti voivien välillä kasvaa. 

Pari vuotta sitten uutisoitiin laajasti huumeongelmista Juhani Ahon koululla.  Tuolloin muistelimme ystävieni kanssa, että 15 vuotta sitten meidän käydessämme samaa koulua ei pilvestä ollut juuri tietoakaan. Toki alkoholia itsetehtynä tai kaupasta ostettuna sai, mutta muut päihteet olivat harvinaisempia. Vaikka noista ajoista ei ole lopulta paljoakaan aikaa, on paljon muuttunut nuorten asenteissa ja tavoissa. 

Vaikka asioita voi harvoin suoraviivaisesti niputtaa yhteen, totean kuitenkin, että vaikkapa poliisipalveluiden keskittyminen ja sosiaalipäivystyksen siirtyminen Ylä-Savosta Kuopioon operoitavaksi vähentävät mahdollisuuksia puuttua asioihin seudullamme ajoissa, ennakoinnista puhumattakaan. Harvoin paikallistuntemuksestakaan haittaa olisi. 

Valitettavasti Iisalmi ja Ylä-Savo eivät ole aikoihin ollut mikään lintukoto, vaan täällä välitetään myös kovia aineita entistä nuoremmille. Kovin mielelläni kirjoittaisin muista ihmeistä, jotka niittävät mainetta ja kunniaa sekä joista voi olla ylpeä. 

Alussa mainituista ihmeistä olen huolissani.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 27.8.2021.

Kuntien rooli muuttuu

Seuraavien vuosien aikana kuntasektorilla tapahtuu paljon. Suunniteltu maakuntauudistus siirtää osan päätöksenteosta ja kuntien nykyisistä tehtävistä maakuntiin, jonka valtuustoon meidän tulee – sitten joskus – äänestää pätevimmät päättäjät. Vaikka maakuntahallinto vahvistuu, ei tule unohtaa asioita, jotka jäävät meille kotikuntiin nykyistä pienemmällä talouden liikkumavaralla.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirtyy maakunnan kontolle, mikä on askel oikeaan suuntaan. Vaikka järjestämisvastuu siirtyy meidän tapauksessa pois Ylä-Savon SOTE:lta, on maakunnan päättäjien pidettävä huoli siitä, että Ylä-Savossa järjestetään tarkoituksenmukaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Tämä on oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon vaalimista, mikä on eheän maakunnan edellytys.

Maakunnan kokoisen sote-toimijan tuomat edut ovat monin osin kiistattomat. Tämä ei kuitenkaan saa tulla tarkoittamaan sitä, ettei Ylä-Savossa voitaisi toteuttaa oikein mitoitettuja palveluita. On hyvä muistaa, että sosiaali- ja terveydenhuolto kokonaisuudessaan on merkittävä työllistäjä alueella kuin alueella. Ylä-Savo ei ole tästä poikkeus.

Jos esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ja samalla työpaikkoja siirtyy vahvasti pois alueeltamme, vaikuttaa tämä väistämättä alueemme kehitykseen. Töiden perässä siirtyvät usein myös kaupoissa käyvät ihmiset, lapset vanhempineen ja niin edelleen. Ajan myötä väki käy lopulta vähiin. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa kehitettäessä tuleekin huomioida kokonaisuus, eli yhteiskunnalliset vaikutukset. Sama pätee kaikkiin muihin julkisen sektorin toimintoihin koulutuksen järjestämisestä oikeuslaitokseen. Mitään olennaista ei saisi jättää yhtälön ulkopuolelle, kun erinäisiä toimintoja järjestellään uudelleen kaaviokuvia eri pöydissä pyöritellen.

Olennaista on myös muistaa, ettei yksin julkinen sektori tule pärjäämään ja luomaan elinvoimaa. Tärkeässä roolissa ovat yksityisen sektorin toimijat palveluineen ja yrityksineen.

Elinkeinopolitiikan ja työllisyyden hoidon arvioidaan nousevan kuntien yhdeksi tärkeimmäksi tehtäväksi maakuntauudistuksen myötä. Unohtaa ei pidä koulupoluista ja vapaa-ajan palveluista huolehtimista, mitkä koetaan konkreettisimmin arjessa ja usein näistä otetaankin kantaa suuntaan ja toiseen.

Ylä-Savossa erityisesti vientiyritysten tilauskannat näyttävät vihreää. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut jo tovin osaavan työvoiman puute. Tilanne on sama alihankkijoilla, jotka eivät kykene tuottamaan tämän myötä riittävästi komponentteja isommilleen.

Vientiyritykset tarvitsevat osaajia, joita ei meinaa löytyä ei sitten millään. Emmekä ole Savossa yksin tämän ongelman kanssa, vaan osaajapula koettelee niin Kainuuta kuin Pohjois-Karjalaa. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteistyötä osaajien haalimisessa tulee tehdä yli kunta- ja maakuntarajojen.

Kuntien rooli siis muuttuu ja yhteistyön merkitys vain vahvistuu.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 18.1.2018.

Miehistöä kaivataan

Olen kesän aikana tavannut useita yrittäjiä erilaisissa tilaisuuksissa niin Ylä-Savossa kuin vaikkapa Oulussa, missä vietettiin kesän korvilla valtakunnallista yrittäjien ja kuntapäättäjien seminaaria. Seminaarissa, vastoin kenties kaikkia ennakko-oletuksia, Ylä-Savo nousi positiivisesti esiin useammassakin puheenvuorossa. Meille yläsavolaisille menestystarinamme ovat toki jo tuttuja, mutta muualta päin katsottuna alueellemme yrittäjyyden ja teollisuuden merkitystä ei aina välttämättä osata arvostaa.

Yritysten liikevaihdot ylsivät Ylä-Savossa viime vuonna 5,2 prosentin kasvuun. Väkilukuun suhteutettuna Ylä-Savon viennin arvo on ollut jo hyvän aikaa Suomen huippua. Tämä on vahvojen vientiyrityksiemme – niin pienien kuin suurienkin ansiota. Koko Pohjois-Savoon povataan Ylen (6.8.2017) mukaan yritysten liikevaihtojen kasvavan kuluvana vuonna 8-11 prosenttia. Maakuntien yrittäjyydelle Ylen uutisointi on harvinaista herkkua, sillä harvoin näin näyttävästi nostetaan esille muiden kuin muutaman suurimman kaupungin aluetalouden positiivista virettä.

Jokin on kuitenkin saanut Ylä-Savoon nousemaan teollisuuskeskittymän, joka antaa merkittävän osuuden myös koko Suomen vientiteollisuudelle. Useampikin vastaantulija on ihmetellyt alueemme yritysten arvoa ja mittasuhteita. Kaikesta päätellen täällä on ollut ja on edelleen vahva yrittämisen kulttuuri, mikä luo uutta ja ylläpitää myös vanhaa sitä kehittäen.

Esimerkiksi Genelecit, Lunawoodit ja Profilet ovat alueemme lippulaivoja, vain muutaman mainitakseni. Lippulaivojen vanavedessä seilaa melkoinen armada tukialuksia, jotka mahdollistavat suurempien yritysten toimimisen. Yksikään näistä vahvoista vientiyrityksistä ei yksin yltäisi nykyisiin tuloksiinsa. Verkostoituneet yrittäjät ja alihankintaketjut ensinnäkin mahdollistavat lippulaivojen operoinnin maailman merillä, mutta myös työllistävät väkeä merkittävästi alueellamme. Vaikkapa Ponsse työllistää suoraan Ylä-Savossa noin 500 henkeä, mutta työllisyysvaikutus alihankkijoineen on kuitenkin lähempänä tuhatta.

Harvan lähipiiriin mahtuu suuryrityksen perustajaa tai toimitusjohtajaa, mutta tukialuksia löydämme varmasti lähempää. Näitä ovat niin konepajat, verhoomot kuin tilitoimistotkin koko Ylä-Savossa, jotka kaikki ansaitsevat kiitoksen ja arvostuksen yhtä lailla vientiyritysten rinnalla.

Periaatteessa yläsavolaisilla yrittäjillä ja yrityksillä pyyhkii hyvin ja tilauskannat näyttävät vihreää, ja töitä saisi painaa yötä päivää. Kuitenkin huoli erityisesti teollisuuden puolella ammattitaitoisen työvoiman saatavuudesta on todellinen. Kaksi metallinpalasta eivät yksikseen kulmaksi taitu eivätkä liimapalkit tartu toisiinsa ilman käsiparia.

Armada tarvitsee täydennysmiehistöä, joka meidän tulee tänne houkutella. Osaavalla miehistöllä ja taitavalla päällystöllä ajantasaisine aluksineen voi Ylä-Savon kauppalaivasto vielä vahvistaa asemaansa maailmalla.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 11.8.2017.

Kömmähdyksen vuoksi piilomainontaa yläsavolaisille?

Ylä-Savon SOTE:Ssa alkoi vuoden vaihtuessa paljon puhuttu valinnanvapauskokeilu. En nyt pureudu valinnanvapauden problematiikkaan sosiaali- ja terveydenhuollossa, vaan pohdin eri toimijoiden asemoitumista.

Kokeiluun liittyen yläsavolaisiin kotitalouksiin postitettiin esitteet. Esite oli hyvä ja tarpeen, mutta en voinut olla miettimättä: onpa esite tutun oloinen, jossain olen tämän nähnyt. Pientä selvittelyä tehtyäni havaitsin, että esitteen värimaailma ja tyyli muistuttavat vahvasti erään terveysyrityksen, Attendon, tyyliä. Samankaltaisuus on ilmeinen, vertaa vaikka itse.

Sote-uudistus valinnanvapauksineen antaa mahdollisuuksia (kuten tarjoaa myös haasteita) julkiselle ja yksityiselle palvelutuotannolle. Vaikka en ole valinnanvapausintoilija, haluan nähdä riippumattomat kokeilun tulokset. Yksikään toimija ei vahingossakaan saisi saada markkinoilla etumatkaa.

Markkinoinnilla ja mielikuvilla on tutkitusti vahva vaikutus ihmisen käyttäytymiseen. Tämä vahvistu vielä terveyteen liittyvissä kysymyksissä. Asiakas ei terveytensä hoidosta pitkälle tiedä, sen vuoksi meillä on hoitajat ja lääkärit. Ja mistä ovista asiakas sisään käy, määrää pitkälti sen, kuka terveytä sitten hoitaa.

Nyt jo yhden yksityisen toimijan ilme on ainakin osin tuttu yläsavolaisille. Vaikka kyseessä lienee kömmähdys, on tämä kömmähdys mielestäni vakava.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 23.1.2017.

YSAO osaksi SAKKYa?

Osallistuin keskiviikkona 14.12. Ylä-Saon ammattiopiston (YSAO) yhtymävaltuuston kokoukseen. Kokousta aloitellessa havaittiin, ettemme ole lain mukaan päätösvaltaisia. Onneksi lopulta, kun luottamushenkilöitä soiteltiin pitkin seutukuntia, saatiin kokous päätösvaltaiseksi ja asiat rimaa hipoen päätettyä. Suuri kiitos läsnäolleille.

Valtuustotasolla kuvattu farssi on harvinaista, eikä tiettävästi vastaavaa ole koskaan tapahtunut YSAO:n historiassa. Eivätkö poissaolleet luottamushenkilöt näe yläsavolaisen koulutuksen merkitystä, jos varahenkilön osallistumista ei varmisteta, kun itse ei päästä paikalle? On totta, että kokousten pitäminen kesken päivän on monelle arjen ja työn yhdistämisen kannalta ongelmallista. Useat kuntapäättäjät ovat vieläpä varsin monessa mukana. Tämä ei kuitenkaan koko farssia voi selittää. Hävetkää!

Jos en itse uskoisi yläsavolaiseen koulutukseen ja YSAO:n vahvaan tekemiseen, tulkitsisin luottamushenkilöiden laiskuuden suoraan, että YSAO joutaa osaksi Savon ammatti- ja aikuisopistoa (SAKKY). Jos on valittu luottamushenkilöksi, voisi hänen olettaa olevan kiinnostunut yhteisistä asioista.

Jos paikalle ei itse pääse, on syytä kutsua varahenkilö paikalle ja tämä käy. Jos kumpikaan ei pääse, on sekin hyväksyttävää, kun siitä vain ilmoittaa toimielimeen hyvissä ajoin. Jos estyneitä on paljon, voidaan kokouksen ajankohtaakin siirtää, enkä tässä näe mitään ongelmaa.

Taasen sitä, ettei pidetä yhdessä huolta siitä, että kokous on päätösvaltainen, en voi millään hyväksyä.

Vaikka maakunta- ja sote-uudistus myllää julkishallintoa, jää toisen asteen koulutuksen järjestäminen (koti) kuntiin. Luulisi YSAO:n kehittämisen siis kiinnostavan kuntapäättäjiä Ylä-Savossa.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 18.12.2016.

Peili kertoo totuuden

Ylä-Savon väestönkehitys kuin Iisalmenkin, on ollut tasaista alamäkeä viime vuodet. Eikä suunta ole maassamme poikkeus. Vaikka väkeä ei elä mahdottomasti Savon perukoilla, on meillä hyvä edustus Arkadianmäellä. Iisalmesta yksin on kaksi kansanedustajaa ja Ylä-Savosta kaikkiaan viisi. Edustajia on meiltä suurin piirtein 1/11 000 henkeä kohden, kun laskennallisesti maassamme luku on 1/27 500. Hallituspuolueiden edustajia meillä on neljä. Asioitamme voisi olettaa siis ajettavan huolella.

Miten asioitamme sitten toimitetaan? En voi olla yhtymättä kaupunkineuvos Harjun huoleen (IS 30.11.) siitä, kuinka etujamme valvotaan ja mitä täällä tapahtuu. On hyvääkin tehty ja tehdään yhä, mutta useat seikat saavat tilanteen näyttämään siltä, että tulevaisuutemme valuu sormiemme välistä hakeläjään. Mitä on tehty viimeiset kolme ja puoli vuotta, kun savu ei vielä nouse vielä Soinlahden biopiipuista? Toki liikennerajoituksistakin saa pitää meteliä, mutta ei tämä työpaikkoja alueellemme tuo, saati tulevaisuususkoa vala.

Eivät yläsavolaiset – kansa yleensäkään – leipää ja sirkushuveja tarvitse, vaan tekoja ja ajatuksen siitä paremmasta huomisesta. Jos tulevaisuus ei ole kirkkaana mielissämme, jatkuu väestökehityksemme samaan malliin. Tällöin jo kulunut fraasi, viimeinen sammuttaa valon, käy toteen. Vai olisiko sama sitten tuikata (käräjä)talokin tuleen? Valaisisiko roihu edes hetken tietä tulevaisuuteen ennen sammumistaan?

Edunvalvonta muuttuu alati ja on vyyhti niin kabinettivaikuttamista kuin julkista agitointia. Kaikkea me siis emme näe ja tämä kuuluu pelin henkeen. Kuitenkin epäilykset heräävät, mikäli mitään ei kuulu tai asioihin herätään ihmetellen. Valitettavan hyvin muistan, kuinka Iisalmen johto ihmetteli, kun lehdestä lukivat VR:n aikeista vähentää junavuoroja. Kyllä tämänkaltaisista asioista olisi pitänyt olla vähintäänkin ilmavainua, jos ei tuoretta jälkeä nuuhkittavana. Helsingissä olisikin pitänyt ravata etupainotteisesti.

”Kansanedustajasuhdettamme” tarkastellen voisi olettaa, että tulevaisuutemme on turvattu. Parhaimmillaan suhde säilyykin samana, kävi ”väenpaljoudellemme” mitä hyvänsä. Nykytaso voidaan säilyttää tai positiivinen vire saavuttaa, mikäli ihmiset uskovat alueemme tulevaisuuteen ja siitä kerrotaan muille. Edunvalvonnan tulee tukea tätä. Tuskin yläsavolaisten määrä kuitenkaan räjähtää käsiin.

Lopulta syitä täältä lähtemiseen löytyy tasan kaksi: luonnollinen poistuma eli kuolema sekä poismuutto. Kumpaankin voidaan osin vaikuttaa, jäljempään merkittävämmin. Tärkeä olisikin miettiä sitä, miksi tänne ei jäädä. Syitä tähän on turha hakea muualta: peilistä sen näemme – jokainen.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 2.12.2016.

Sonkajärven röntgen ei ole kustannusvaikuttava

Sonkajärveläiset demarivaikuttajat Tervo ja Hynynen ruotivat (IS 5.9.) keskustalaisen Tarja Pirkkalaisen (IS 14.7.) kirjoitusta Sonkajärven röntgenlaitteen hankinnasta kovin sanoin. Asiahan ei sikäli minulle iisalmelaisena kuulu, mutta yläsavolaisena tulevaan yhteiseen PoSoTe:en uskoen, en malta olla minäkin ihmettelemättä naapuripitäjän touhuja.

Sonkajärvi päätti siis laittaa reilut 200 000 euroa röntgenlaitteen hankintaan sekä toimitilan muutostöihin. Summa on paljon tämän kokoiselle kunnalle ja varsinkin tilanteessa, missä sote-kokonaisuus ei suosita laiteen hankintaa. Eikä Ylä-Savon SOTE ilkeyttään jätä laitetta uusimatta, vaan perusteet uusimatta jättämiselle olivat selkeät. Käyttöaste ei yksinkertaisesti riitä, eikä kokonaisuutta palvele Sonkajärven uusi laite. Samankaltainen kohtalo tulee käymään myös – väistämättä ja valitettavasti – joillekin Iisalmesta nyt saatavista sote-palveluista. Nämä selviävät meille myöhemmin uudistusten edetessä.

Kolmena päivänä viikossa toimiva röntgenlaite ei ole kovin kustannusvaikuttavassa käytössä, sillä tällöin laite ”seisoo” neljänä päivänä viikossa. Suuria kiinteitä kustannuksia saadaan yksikkötasolla alas ainoastaan tehostamalla resurssin käyttöä. Tässä tapauksessa siis röntgenin tulisi ”laulaa” arkena ja pyhänäkin. Hynysen (sd.) ja Tervon (sd.) väite kustannusvaikuttavuuden saavuttamisesta kolmella päivällä viikossa, on siis lähinnä löyhää populismia. Mikäli röntgenlaite halutaan aidosti kustannusvaikuttavaan käyttöön, vaatisi tämä laitteen suoltavan kuvia ainakin jokaisena arkipäivänä, mihin ei kuitenkaan taida olla realistista mahdollisuutta.

Toisaalta, tiedä vaikka sonkajärveläiset päättäjät ovatkin kauaskatseisia. Vaikka sote-uudistuksen myötä 1.1.2019 ei kunnilla ole sote-asioita hoidettavanaan, eihän mikään periaatteessa estä kunnan yhtiötä toimimasta tälläkin kentällä. Ei kai vain sonkajärveläiset kuvittele saavansa lisätuloja ja röntgenlaitteen käyttöasteen lisäystä myymällä röntgenpalveluitaan tulevaisuudessa sote-yhtiönsä kautta vaikkapa Kajaaniin? Tuskin kuitenkaan.

Sote-uudistus etenee Pohjois-Savossa liian verkkaiseen tahtiin, eikä eri kuntapäättäjien ristivedot uudistusta edistä. Onko yläsavolainen yhteistyö lopulta vain sanahelinää jokaisen vartioidessa omaa reviiriään vahtikoiran lailla? Jos haluamme saada toimivat sote-palvelut säilymään Ylä-Savossa, ei yksikään kuntapäättäjä saisi unohtaa kokonaisuutta – vaikka kuntavaalit kolkuttelevatkin jo ovella.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 9.9.2016.